No, nääh. Jotenkin nämä verdonit ovat oikeastaan tekniikaltaan hyvin kirjoitettuja, mutta aina vaan jaksan ihmetellä itseäni, miten näin huonoista tarinoista jaksan lukea koko paksun kirjan loppuun. En oikeastaan pidä eläkkeelle jääneestä Gurney-etsivästä lainkaan. Vaimo Madeleine on vahvasti läsnä, hänestä pidän ehkä enemmin. Ja kerran jo vieraantuneesta ja uudestaan lähentyneestä aikuisesta Kyle-pojasta.
Yksi pieni seikka, joka hiertää rakoa koko ajan: maallemuuttaneet Dave ja Madeleine ovat aivan eri maata luontoelämysten suhteen. Madeleinesta on kehkeytynyt selvästi oikea luontoihminen, mutta Dave ei selvästikään pidä mistään eläimiin ja luontoon liittyvästä. Tämän kirjan aikana hän ei saanut valmiiksi edes ulkokanalaa, jota Madeleine niin piti tärkeänä kanoille. Dave keksi koko ajan tekosyitä, ettei tarvitsisi aloittaa rakentamista. Kanaparat! Minkälainen ihminen antaa kanojen kärvistellä koko kesän sisätiloissa! Hyi Dave, en pidä sinusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti