Karin Fossum; Carmen Zita ja kuolema

Aah, Fossumia pitkästä aikaa. Vuoden 2017 viimeinen kirja. Vaikuttava sellainen, kuten Fossumit aina, mutta nyt vähän matalalentoisempi ja tavallisempi dekkari kuin moni aikaisempi, joissa oli enemmän tummia sävyjä. Tämä herättää lukijassa erilaisia kysymyksiä ja ajatuksia.

En ole kai koskaan aikaisemmin lukenut kirjaa, jossa kuolonuhri on down-lapsi. Carmen Zitan ja Nicolain pieni taaperoikäinen poika Tommy. Lapsi löydetään kellumasta kotirannasta laiturin viereltä hengettömänä, eikä pelastustoimista ole enää apua.

Vanha kunnon Konrad Sejer alkaa tutkia lapsen kuolemaa. Nuori äiti Carmen on syystä epäilyttävä, hänen käyttäytymisensä on omituista, eikä Nicolaikaan ole ihan varma, mitä on tapahtunut. Lukija arvaa varmaan aika aikaisin syyllisen, tai ainakin olettaa (tokihan täsä voisi vielä asiat heittää häränpyllyä. Kerran tai toisenkin.)

Lopussa tosiaan Konradin koira Frank tekee ratkaisevan askeleen.

Karin Fossum on yksi parhaista. Ihan parhaista.