Kari Hotakainen; Sydänkohtauksia

Sydänkohtauksia -romaanissa tehdään elokuvaa. Kummisetää. Tiedättehän; Marlon Brando – Vito Corleone jne. Mutta nyt elokuvaa tehdäänkin Suomessa. 

Jarmo on fanaattinen elokuvafani, joka nautti väkivaltaelokuvista, liikuttuu suomalaiseen tapaan rikoksiaan katuvista suomalaisista miehistä ja omaa käsittämättömän keskittymiskyvyn. Siinä ei paljon häiritse, jos vaimo Ilona pyytää syöttämään lapsille aamupuurot tai lukemaan iltasadun. Jarmo kuulee, että Kummisetää tullaan filmaamaan Suomeen. Hänen on päästävä hinnalla millä hyvänsä mukaan ja ottaa siksi yhteyttä elokuvaohjaaja Mikko Niskaseen, joka on Kummisedän tuotantotiimin suomalainen kontaktihenkilö.

Romaani koostuu huvittavista tapauksista ja hetkistä, sanailusta ja huomioista, fanittamisesta ja perhedynamiikasta. Pidin tästä.

Lopusta en pitänyt. Se oli mielestäni eriparia muun kirjan leppeän ja kepeän tapahtumavirran kanssa. Mutta ehkä Jarmo oli jo menetetty tapaus muutenkin? Olisin toivonut onnellisempaa loppua.

Helmet-haasteen kohta 18 - Kirja kertoo elokuvan tekemisestä.

Michael Connelly; Julmat jäähyväiset

Harry Bosch toimii yksityisetsivänä aktiivisen poliisiuran jälkeen. Lapseton miljonääri ottaa häneen yhteyttä ja pyytää etsimään menneisyydestä tietoa, onko liikemies-miljonäärin muinainen meksikolais-tyttöystävänsä saanut lasta. Ehkä hänellä onkin perillinen, jolle voi omaisuutensa jättää.
Kaikki tahot eivät katso hyvällä perillisen etsimistä, eikä varsinkaan sitä, jos sellainen löytyy. Ahneita hännystelijöitä riittää.
Erittäin jännittävä Bosch-romaani taas tälläkin kertaa. Nämä ovat aina niin varmoja ja turvallisia.

Helmet: 38 - Kirjan kannessa on kulkuneuvo.

Aapo Rapi; Tahvana

Tarvitsin Helmet-haasteen suorittamiseen romaanin kohtaan 12 - sarjakuvaromaani. Mietin Helmetin Facebook-ryhmässä monien muiden mukana, että mikä ihme on sarjakuvaromaani, eroaako se tavallisesta sarjakuvasta ja löytyykö se aikuisten vai lasten puolelta. Tämä löytyi aikuisten puolelta. Hirveän kauniisti piirretty, kauniita värejä käytetty, mutta en vaan oikein pääse tähän sisään. En tiedä miksi tämä kirja on kirjoitettu? Siinä on yli 200 sivua, mutta onneksi läpi lukeminen kesti vain minuutteja, korkeintaan puoli tuntia. Puhekuplia ei ole kovin montaa. Olisi tämä mennyt myös kohtaan "kirja on epämukavuusalueellasi". Merikin kirjassa esiintyy. Ja siinä on viittauksia populaarikulttuurin. Kirjan nimi myöskin muodostuu vain yhdestä sanasta. Mutta olen päättänyt haastaa itseni vaikeimman kautta ja annan luvan kuitata vain yhden kategorian per kirja. Pidän kyllä myös toista kirjanpitoa, jossa merkkaan kunkin kirjan kaikkiin sattuviin kategorioihin ihan mielenkiinnosta.

Voiko tätä varustaa tunnisteella "luetut kirjat" - onko sarjakuva kirja?

Neil Hardwick; Hardwick's Sauce eli Neilin tähteet

Tämä olisi pitänyt oikeasti lukea jo vuosia sitten. Muistan Hardwickin Hello Hello Hello -lasten englanninkieli-sarjan poliisina. Saattoi olla, että katsoin uusintajaksoja vai esitettiinkö sarjaa useita vuosia? Vaikea kuvitella, että olisin 4 vuotiaana katsonut englanninkielistä lastenohjelma... silloin joskus 70-luvulla, hm. Mustavalkotelevisiosta? Todennäköisemmin olen katsonut ohjelman uusintaveriota.
No, Hardwick on kyllä kaikille tuttu, ainakin minun ikäisilleni, ainakin jostain ohjelmasta (Reinikainen, Tankki täyteen, Sisko ja sen veli, Pakanamaan kartta... you name it).
Neilin tähteet -kirja (1988) koostuu novelleista, jotka ovat hieman kärsineet ajan hammasta nykypäivänä luettuna, mutta ei pahasti. Ihan sujuvia hauskoja pikkunovelleja. Erikoisuutena se, että kirja on samoissa kansissa sekä englanniksi että suomeksi. Tästä kielitaitoa harjoittelemaan!

Helmet-haasteen kohtaan 39 - Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama.

Helena Anhava; Maininki ennen aaltoa

Olen joskus lukenut muutamia erittäin kauniita Anhavan runoja, joten otin tämän ihan summamutikassa Helmet -lukuhaasteen kohtaan 2 - kotimainen runokirja. En pitänyt näistä Anhavan runoista yhtä paljon kuin aiemmin lukemistani, onneksi kirja oli ohut.

Ilkka Koivisto; Ovela lintubongari

Ilkka Koivistosta tulee ensimmäiseksi mieleen Luontoilta. Sitä kuunneltiin ja katseltiin aina lapsuusvuosinani, ja myöhemminkin. Usein ärsytti suunnattomasti ihmisten typeryys esittäessään kysymyksiä (”Mitähän se piisami mahtaa miettiä kun välillä vedenpinta sen pesässä onkin korkealla ja välillä matalalla?”). No mitähän mahtaa... Mutta ei hätää, Ilkka Koivisto varmaan kertoo, huoh. Mielestäni monet soittajat olivat selvästi humalassa. Mutta Luontoilta oli radio- ja televisiotarjonnan parhautta. Ihana Ilkka Koivisto sen nisäkäsasiantuntijana. Parhaiten Koiviston tietysti muistaa Korkeasaaren eläintarhan johtajana.

Ovela lintubongari -novellikokoelma on julkaistu postuumina enkä tiedä ajankohtaa, jolloin yksittäiset novellit on kirjoitettu, mutta ne eivät ole kirjallisesti mielestäni huippuluokkaa. Sen sijaan Koivisto osuu niin järjettömän tarkasti tärkeisiin suuriin kysymyksiin, että melkein tekisi mieli haukkoa henkeä. Tarkkanäköistä luontotajua, ihan elämää suurempia kysymyksiä, mutta pienenä vaatimattomana hipaisuna vain. Matalaan tapaan. Ihmisyydestä, luonnosta, elämästä, maataloudesta, kuluttamisesta, kilpailusta, ihmisluonteesta.

En ole lukenut myöskään yhtään Pentti Linkolan julkaisua, enkä tiedä pystynkö lukemaan, sillä todennäköisesti se menisi vaan itkuksi. (Paitsi ehkä niitä lintukirjoja, joita hän on kirjoittanut, mutta niistäkin se itku kyllä voi onnistua). Mutta Isän jälkeen -novellissaan Koiviston päähenkilö mainitsee seuraavaa: ”Pentti Linkola on todennut, että maailman vaarallisin aine ei ole rikastettu uraani, vaan testosteroni”. Jos Pentti Linkola on sanonut näin, niin tässä on koko elämän suurin totuus. Tähän kiteytyy ihan kaikki. Tämä melkein sai minut miettimään Linkolan teoksen lukemista. En tiedä onko maan päällä ketään toista yhtä viisasta ja tärkeää ihmistä, kuin Linkola, joka tietää, että maailman suurin katastrofi on tämä hillitön väestönkasvu. Ilkka Koiviston romaanihenkilö (aka. Ilkka Koivisto itse, vaikka yrittää väittää toisin eräässä toisessa novellissaan) ymmärtää tämän.

Ilkka Koiviston oma ääni, oma persoona ja mielipiteet selvästi kuultaa läpi monen eri novellin henkilöissä. Yleensä pidän tätä epämiellyttävänä, mutta tällä kertaa ehkä tarkoitus pyhittää keinot. Ei ole mitään tärkeämpää ja suurempaa kuin luonto.

Tällä kirjalla Helmet-haasteen kohtaan 25. Novellikokoelma.

Pierre Lemaitre; Näkemiin taivaassa

Lainaukset takakannesta:

 ”Ranskalaiset sotilaat Albert Maillard ja Edouard Péricoult ovat käyneet yhdessä läpi ensimmäisen maailmansodan helvetin. Aivan sodan loppuvaiheessa Albert näkee, miten luutnantti Henri d'Aulnay-Pradelle surmaa omia miehiä. Albert joutuu siksi lähes elävältä haudatuksi, mutta Edouard pelastaa hänet. Samalla kranaatinsirpale murskaa puolet Edouardin kasvoista. Tapahtuma liittää kolme erilaista kohtaloa toisiinsa.” 

” Dekkarimaisen jännittävä historiallinen romaani, jonka rikas juonikuvio ja taidokas kerronta pitävät otteessaan viimeisille sivuille saakka”

Hyvin erikoinen romaani, jonka lainasin tarpeeseen ruksia Helmet -haasteessa kohdan ”Liittyy 1. maailmansodan aikaan”. Sopisi myös kohtiin ”Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa” (Hieman??!), ”kertoo paikasta jossa et ole käynyt” ja ”surullinen kirja” ja ”käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa” sekä ”kirjan nimessä on jokin paikka”. Ja ties mihin muihin.

Pelkäsin todella tarttua tähän kirjaan vähintään kahdesta syystä: 1, se on ranskalainen; 2. se on ranskalainen. Yllätyin, miten ahnaasti sain tämän luettua läpi. Kerrankin ei ollut raskasta ja monimutkaista ranskalaista venkulointia. Välillä jännitys tiivistyi niin huikeaksi, etten saanut laskettua kirjaa käsistäni. Monesti kirjan tapahtumat tuntuivat tahallisen koomisilta.  Toisinaan teki mieli kirkua kiukusta päähenkilöiden valintojen ja idiotismin vuoksi. Täydellinen tämä ei ollut, mutta yllättävän sujuva luettava. Voin suositella.