Ehkä paras Flavia De Luce -romaani tähän asti. Tarina alkaa juna-asemalta, jossa kirjan murha tapahtuu. Mutta tällä kertaa kirja on paljon muutakin kuin murhatutkinta. Ei pelkkää kemiaa, siskojen sanailua, Gladys-nimisellä pyörällä pyöräilyä tai nenän tunkemista sellaisiin paikkoihin, joihin sitä ei saisi tunkea.
Nyt Flavian hahmo on paljon tummempi-sävyinen, sillä kirjassa käsitellään vakavia asioita.
Ja selvisihän sekin (ainakin osittain), miksei Flavia käy koulua, vaan huitelee vapaana kuin taivaan lintu: hänellä on kotiopettaja. Tai useita. Mahtaako niillekin tapahtua samoin, kuin kiusalliselle episodille partiossa, josta Flavia erotettiin... Mutta edelleen herää kysymys; missä ja milloin nämä kotiopettajat sitten opettavat?
Lukupäiväkirjani, kirjojen herättämiä ajatuksia ja muuta kirjallista pulinaa.
tiistai 30. lokakuuta 2018
Jill Santopolo; Valo jonka kadotimme.
Tämä on rakkausromaani. Miten meninkin sellaisen lainaamaan. En pitänyt kirjasta oikeastaan... yhtään. En tiedä miksi luin sen läpi, oli kauheaa skeidaa ja pakkopullaa.
Kirjassa kuvataan ensirakkauden perään haikailua ja uutta elämää ensirakkauden jälkeen. Ei tässä ollut kyllä mitään. Hohhoijaa.
Kirjassa kuvataan ensirakkauden perään haikailua ja uutta elämää ensirakkauden jälkeen. Ei tässä ollut kyllä mitään. Hohhoijaa.
torstai 25. lokakuuta 2018
Markku Ropponen; Linnut vaikenevat, Kuhala
Tässä Kuhala-sarjan dekkarissa Otto Kuhala tutkii varatuomarin
vaimon katoamista. Juhannuksen ajan Jyväskylää hellii helleaalto ja Kuhala saa
kokeilla kanootilla melomista, joutuu melkein räjäytetyksi kerrostaloasunnossa
ja viettää romanttista juhannusta rikostutkija Annukka Maaheimon kanssa. Niin
ja alkaa isännäksi Jeri-koiralle. Jälleen veikeää sanailua ja herttaista itseironista testosteroni-uhoa. Josta muuten tulee hieman mieleen Matti Röngän Viktor Kärppä... Tykkään.
George R.R. Martin; Miekkamyrsky 1
Miekkamyrsky 1. on Tulen ja jään laulu-sarjan 3. osa ja sen 1. nide.
Valtaistuinpeli Westerosissa jatkuu. Edelleen mennään
samaa kaavaa kuin aikaisemmissa kirjoissa. Siihen nähden aika ihme, että näitä
edelleen jaksaa lukea, kun koko ajan toistetaan samaa ja mitään uutta ei oikein
tapahdu. Taistelua herruudesta ja petoksia, juonittelua, epäonnistumisia ja
voiton hetkiä. Kirjassa aika kulkee hitaasti, kun päähenkilö vaihtuu aina luvuittain.
Jos nyt jotain pitäisi nostaa tästä kirjasta esiin
sellaista, joka poikkeaa muista sarjan edellisistä, niin ehkä se, että Jon
Nietos ei olekaan Mustien Veljien parissa, vaan hänen tarinansa alkaa Muurin
takaa aivan toisenlaisessa seurassa. Siellä Jon saa kokea ensirakkautensa.
keskiviikko 24. lokakuuta 2018
Enni Mustonen; Paimentyttö
Paimentyttö aloitaa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan. Tässä ensimmäisessä osassa Ida on vasta pikkutyttö, joka äidin kuoltua aloittaa navettapiikana tilalla. Idan elämässä on pieniä iloja ja pieniä suruja, ehkä vähän isompiakin, mutta sitten sattumien kautta hän ajautuu Topeliuksen eläväisen perheen hoteisiin.
Kiva kirja, jossa dialogi on Enni Mustosen tapaan hyyyyvin omituista =). En oikein pääse siitä selvyyteen, että miksi se on mielestäni niin omituista. Tässä kirjassa tietenkin mielenkiintoista oli se, millä kielelle henkilöt puhuivat keskenään. Olihan täysin suomenkielinen Ida joutunut yhtäkkiä ruotsinkieliseen ympäristöön. Osa sitaateista oli ruotsiksi, mikä on tietenkin juuri niin kuin Ida nämä kuuli. Mutta varsinaista keskustelua ei kuvattu lainkaan. Vain irtolauseita sieltä täältä. omalaatuista, ennimustosmaista. Vähän sellaista töks töks -kieltä.
Odotan innolla seuraavaa osaa, Lapsenpiikaa. Se on jo lainattuna.
Alan Bradley; Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Tässä ihastuttavassa Flavia De Luce - sarjan romaanissa odotetaan Pyhän Tancredin, suojeluspyhimyksen, haudan avausta. Pyhimyksen kuolinpäivän kunniaksi on tarkoitus järjestää suuri juhla kyläläisten kesken. Mutta sitten kun hauta avataan, läsnä olevat saavat kokea järkytyksen. Haudasta nimittäin ei paljastukaan Pyhä Tancred, vaan kirkon urkuri. Mukana operaatiossa on tietenkin 11-vuotias Flavia-neiti. Loppusoinnun kaiku kalmistossa -romaani on aivan yhtä hyvä kuin sarjan edelliset. Toivon, ettei nämä loppuisi koskaan. (Taatusti tämä toive kostautuu ja jossain vaiheessa alan toivoa, että voi kun nämä jo loppuisivat?)
torstai 11. lokakuuta 2018
Harlan Coben; Tiukassa otteessa
Teini-ikäisen Adamin ystävä on tehnyt itsemurhan ja
vanhemmat huolestuvat, kun Adamin käyttäytymisessä alkaa näkyä muutoksia.
Vanhemmat asentavat poikansa koneeseen vakoiluohjelmiston. Ja sitten Adam
katoaa.
Ihan kätevä jännäri vanhempien hädästä ja epätoivoisesta
etsintäoperaatiosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)