Paimentyttö aloitaa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan. Tässä ensimmäisessä osassa Ida on vasta pikkutyttö, joka äidin kuoltua aloittaa navettapiikana tilalla. Idan elämässä on pieniä iloja ja pieniä suruja, ehkä vähän isompiakin, mutta sitten sattumien kautta hän ajautuu Topeliuksen eläväisen perheen hoteisiin.
Kiva kirja, jossa dialogi on Enni Mustosen tapaan hyyyyvin omituista =). En oikein pääse siitä selvyyteen, että miksi se on mielestäni niin omituista. Tässä kirjassa tietenkin mielenkiintoista oli se, millä kielelle henkilöt puhuivat keskenään. Olihan täysin suomenkielinen Ida joutunut yhtäkkiä ruotsinkieliseen ympäristöön. Osa sitaateista oli ruotsiksi, mikä on tietenkin juuri niin kuin Ida nämä kuuli. Mutta varsinaista keskustelua ei kuvattu lainkaan. Vain irtolauseita sieltä täältä. omalaatuista, ennimustosmaista. Vähän sellaista töks töks -kieltä.
Odotan innolla seuraavaa osaa, Lapsenpiikaa. Se on jo lainattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti