Yksityisetsivä Kuhala on kyllä tosi Mies. Oikea Äijä.
Olen ihan heikkona Kuhalaan. Ja Jeri-koiraan. Sekä Kuhalan tapaan keskustella
viisaita koiransa kanssa, joka tuntuu ymmärtävän puolesta sanasta. En ole tosin
samaa mieltä Jerin ruokavaliosta. Vaikka yksityisetsivä itse söisikin hampurilaisravintolan
kerrosaterian silloin tällöin, niin en näe minkäänlaista tolkkua siinä, että
viattomalle luontokappaleelle tilataan kaksi juustoateriaa.
Kuhala ja takapihojen tuonenvarjo -dekkarissa Kuhala tutkii
muutama vuosi taaksepäin tapahtunutta murhaa. Lähiökaupan kesätyöntekijä Ilona
Lost sai surmansa ulkopuolisen hyökkääjän toimesta, kaipaamaan jäänyt isä
kääntyy Kuhalan puoleen, kun poliisi ei tunnu saavan mitään aikaiseksi.
Merkillistä kyllä, menneisyyden murha näyttää liittyvän
jotenkin uuteen. Kuhalan ystävä ja ex-poliisi Ratsku saa kotiinsa kaksi
epätoivottua vierasta ja sähellyksessä toinen hyökkääjistä saa
surmansa kesken murron.
Kuhala on jälleen konstaapeli Nevakiven hampaissa. Näillä
kahdella ei todellakaan synkkaa.
Kuittaan tällä kirjalla Helmet 2019 -kohdan 2. Kirjassa
etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä. Helppo kohta. Lähes kaikissa
dekkareissa kun etsitään murhaajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti