tiistai 9. heinäkuuta 2019

Markku Ropponen; Kuhala ja jokimurhat

Ensimmäistä kertaa Kuhala -kirja, jossa yksityisetsivän alkoholinkäyttö sai sen verran huolestuttavia piirteitä, että alkoi vähän arveluttaa tuollainen. Nyt olisi syytä kiertää Haddington House -pullon korkki tiukemmin kiinni.
Kuhala törmää, tai paremminkin valuu rinteeseen kohdatakseen siellä kaksikin eri ruumista. Poliisi on jälleen kerran riemuissaan, kun Kuhala sotkeutuu kaikkiin murhiin, todistusaineistoihin ja rötöksiin. 
Ei parasta Kuhala-sarjaa. Mutta kirjan kieli oli jälleen riemastuttavaa. Kirjassa esiintyi sana tupsluurit. Tällä tarkoitettiin pikkuista viinahuikkaa. Minun isovanhempani käyttivät sanaa tupluurit, kun puhuttiin päiväunista ja itse muistan viljellä tätä sanaa arkikielessäni. Sillä saa monesti kuulijat hymyilemään. Samoin Aku Ankka -lehti tuntee tupluurit päiväunina. Tupsluurit on hauskan lähellä tätä. Kumpikin herkullisia vanhoja sanoja, joita toivottavasti ei unohdeta kokonaan. Toivon, että nämä vanhat sana jäävät elämään ja pitämään kieltä rikkaana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti