Yrsa Sigurðardóttir; Pyörre

Pidin enemmin "sarjan" ensimmäisestä osasta, eli Perimästä. Siinä poliisi Huldar ja lastensuojelun työntekijä Freyja olivat eloisampia ja inhimillisempiä. Tässä Pyörteessä mentiin vähän takapakkia. Harmi, olen ihan hulluna näihin islantilaissarjoihin. Sekä tv:ssä että kirjallisuudessa. Ja Islantiin muutenkin. Islannin kieli on maailman kauneinta musiikkia korville, se suunnattoman kaunis nuotti ja se miten r-kirjain äännetään ja miten islannissa on aivan omat sanat kaikille niille hömpötyksille, joissa suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset käyttävät lainasanoja. Islannin kieli on kuulemma säilynyt melkein samanlaisena 1100 -luvulta ja on aivan omanlaisensa.

Kirjan takakannessa Freyjaa nimitetään Fridaksi, eli taas merkillinen nimisekaannus. En ymmärrä, miksi näin.
Kirjan kielessä oli myös monia muita erikoisia yksityiskohtia. Freyja kuvaili jotain asiaa kuttumaiseksi. Mielestäni tämä sana ei ole käännettävissä suomeksi mitenkään minkään muun maan kieleltä. Kuttumaisuus on niin "sisäpiirimäinen" suomalainen ilmaisu vittumaisuudelle. Islannissa se on ehkä jokin toinen, mutta kuttumaisuus ei tähän käy. Joku muukin vastaava kirjassa oli.

Ja taas on kirjassa koira, vaikka kirjoittaja ei selvästi ole koiraihmisiä. Hän pistää koiran murisemaan vastalauseen merkkinä silloin, kun omistaja ottaa askeleen koiran mielestä väärään suuntaan. Koira ei osaa näin monimutkaista syy-seuraus -kuvioita, että se voisi murisemalla saada ihmistä kulkemaan haluamaansa suuntaan.

Itse kirjan juoni oli kohtuullisen jouheva. Koululaisten aikakapselista paljastuu nimetön uhkaus: murhan kohteeksi valittujen ihmisten nimikirjaimia. Eikä se jää uhkaukseksi, sillä kylpypaljusta löytyy irtileikatut kädet. Islannissa moottorisahat eivät kai ole kovin yleisiä. Poliisit vakavissaan aikovat etsiä, kuka on ostanut moottorisahan. Kun ajatellaan Suomea, jossa joka talossa tai kesämökillä (no melkein ainakin) on moottorisaha, monissa useita ja vanhimmat varmaan jostain 50-luvulta peräisin...

Vaikka tämä nyt ei ihan huippudekkareihin yltänytkään, niin jos jatkoa seuraa: olen mukana.