Pimeään jäänyt on sarjansa ensimmäinen Fabian Risk -romaani. Rikostutkija Risk palaa kirjan alussa kotikaupunkiinsa Helsinborgiin työskenneltyään aikaisemmin Tukholmassa. Riskillä pitäisi olla vielä kesälomaa jäljellä, mutta sitten käy niin kuin rikosromaaneissa aina käy: aikataulut ovat liian tiukkoja ja poliisit ovat työnarkomaaneja. Loma jää pitämättä ja mitenkään painostamatta - ehei sentään - uusi pomo haluaakin Riskin edes vähän vilkaisevan murhatapausta, jossa uhri on Fabian Riskin entinen luokkatoveri.
Ja jotta kliseestä tulisi vielä entistä kliseisempi, niin kohta Risk puolestaan hyllytetään tutkinnasta, sillä se liippaa liian läheltä tutkijan menneisyyttä. Hyvin monissa rikoskirjoissa on tyypillistä tämä kaksijakoisuus: ensin puoliväkisin houkutellaan ja sitten puoliväkisin yritykset torpataan. Ihan kuin ei oikein osaisi päättää, että kumpi toiminta olisi oikein. Ei siis kovin omaperäistä kirjailijalta.
Juoni oli koukuttavan hieno ja aika yllätyksellinenkin, mutta Fabian Riskistä en pitänyt. Ja hänen perheestään pamistiin ehkä hivenen liikaa.
Yksi hyyyyvin pitkä miinus oli kirjassa esiintyvä eläinrääkkäys. Luin taannoin Facebookin kirjapalstalta erään jäsenen mielipiteen siitä, miten kuvottavina hän pitää eläinrääkkäyskohtauksia kirjallisuudessa. Hän sanoi, että kirjailijalla pitää olla päässä vikaa kun a) haluaa b) keksii kirjoittaa eläinten kiduttamisesta. Terveisiä vaan sinulle, jos tunnistat itsesi. Olen asiasta täsmälleen samaa mieltä. Ei voi olla ihan terve henkilö, jos haluaa kirjoittaa sellaisia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti