Maria Adolfsson; Harha-askel

Maria Adolfssonin Harha-askel olisi muuten aivan keskiverto-dekkari, ellei sitä olisi sijoitettu Doggerlandiin. Kuvitteelliseen saarivaltioon, joka sijaitsee jossain Pohjanmerellä ollen vähän skandi ja vähän britti. Doggerlandista tuli vielä paljon lisäpisteitä ja sen ansiosta noustiin keskiarvon yläpuolelle. Kirjailija oli osannut luoda niin tarkasti todellisentuntuisen paikan, että melkein nenässä tunsi merituulen, rapujuhlan humun, kuppilat ja sataman. Kerrassaan ihana paikka tuo Doggerland.
Päähenkilö on komisario Karen Eiken Hornby, joka rapu-juhlan jälkeisenä aamuna herää valitettavasti pomonsa Jounas Smeedin sängystä hotellihuoneesta. Nolona ja tupakantuskaisena Karen hipsii kotiinsa vaatteita keräillen. Seuraavana päivänä krapulaiselle Karenille soitetaan, että Jounas Smeedin ex-vaimo on löydetty murhattuna. Karenin on pakko ottaa tutkintavastuu, sillä ymmärrettävistä syistä ex-miestä ei pidetä  soveliaana tutkimaan murhaa.
Poliisilaitoksella kaikki eivät katso hyvällä, että johtoon on nostettu Karen. Eikä tutkintakaan osoittaudun helpoksi. Karenin on kaiveltava pomonsa menneisyyttä, perhe-elämää ja vuosikymmeniä sitten Doggerlandissa vaikkuttanutta hippi-yhteisöä.
Kirjassa (käännöksessä) oli käytetty muutamia kertoja hyvin puhekielisiä sanoja ja termejä, joita ensin hämmästelin, mutta sittemmin varmaan totuin siihen.

Tästähän täytyy jatkaa sarjan toiseen kirjaan.