Äänikirjana lenkkeillessä kuunneltua ja osittain ihan pikkuisen sekavuutta havaittavissa, tai sitten en pystynyt oikein keskittymään kuuntelemiseen. Liikaa nokkelaa sanailua, osin seksististäkin, mutta ilman seksistisyyttäkin se oli nyt ihan hivenen liikaa. Antti Hautalehdon ja naisystävä-Leenan suhdetta avattiin vähän liikaakin. Osin tuli mieleen nuorten miesten märät päiväunet, kukaan nainen ei kirjoittaisi näin.
Kirjan rikos oli omalaatuisen taiteilijan kuolemantapaus ja hänen opetuslastensa osuus siihen. Tapahtumapaikkana vanha hylätty mielisairaala. Kirjan epäuskottava osuus oli se, miten hylätyn mielisairaalan lukitusta toimistohuoneesta muka löytyisi potilaspapereita kenen tahansa sisään murtautujan luettavaksi. Oman ammattini takia tiedän tarkkaan, että tällaista ei voisi käydä. Mitään henkilötietoja sisältäviä papereita ei jätetä noin leväperäisesti mihinkään ajelehtimaan. Alkoi vähän ärsyttää, mutta selvisin siitä =).
Helmet-haasteessa: 23. Kirja, jota luet ulkona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti