Korpisoturin päähenkilö on Ahma. Mies, joka odottaa maailmanloppua. Muuttaa itärajalle sähköttömään mökkipahaseen, päättää ruveta elämään omavaraisesti ja kylvää spelttiä peltoon. Naurista, perunaa, riisiä, makaronia, papuja, kaurahiutaleita, sokeria, suolaa ja näkkileipää pitää olla myös. 5 kiloa kaakaota, 10 laatikkoa kuivahiivaa, 5 kiloa soijarouhetta. Aseita. Tunkeutujia vastaan. Kun maailmanloppu tulee, ihmiset muuttuva saalistajiksi. Ahma on ihana! Minäkin haluaisin olla Ahma.
Mutta ihan kokonaan Ahma ei pääse yhteiskuntaa pakoon. On naisia ja näiden miehiä. Sitten on polle ja sika.
Pidin älyttömästi tästä kirjasta, vain loppu oli pieni pettymys. En usko, että pitäisin Gustafssonin muista kirjoista, ehkä tulen lukemaan niitä vain, jos ihan väkisin päätyvät hyppysiini. Ainakaan vuoden 2011 Finlandia-ehdokas Huorasatu ei kiehdo millään tavoin.
Helmet -haasteessa: 33. Kirjassa opetetaan jokin taito (opetettiin varmaan moniakin taitoja, mutta erikoisesti jäi kiinnostamaan puolukoiden/marjojen säilömisohje, jota joku erämummo Ahmalle neuvoi)
ja
Popsugarissa: 7. A book where the main character works at your current or dream job
(varsinaisesti Ahma ei työskennellyt missään ammatissa, mutta omavarainen elämäntapa on ainoa "toiveammatti" jonka voin tunnustaa)
ja
Popsugarissa: 7. A book where the main character works at your current or dream job
(varsinaisesti Ahma ei työskennellyt missään ammatissa, mutta omavarainen elämäntapa on ainoa "toiveammatti" jonka voin tunnustaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti