Peter James; Pahan oma

 Perinteistä kummitustarina-kauhua. Fabian-poika kuolee autokolarissa, mutta Alex-äiti on vakuuttunut, että Fabian on läsnä. Kotona tapahtuu kaikenlaista kummallista. Aivan kuin Fabianin henki haluaisi sanoa jotain. Meedio, joka lupaa auttaa, pakeneekin kauhuissaan. 

Oikeastaan en tiedä, mitä kirjassa tapahtui. Loppu oli vähän sekava. En tiedä kuka oli hyvä ja kuka paha ja kenen ansiosta kummittelevan levottoman sielun ongelma tuli ratkaistuksi. Eli tämä oli vähän tällainen... njääh -tason kirja. En pidä yleensä kauhu- ja kummitustarinoista, joten olen väärää kohderyhmää. Mahdollisesti kummitustarina-ihminen nauttisi enemmin. Peter James on toki hyvä kirjoittaja, se kantaa jo pitkälle.

Helmet -haasteessa: 20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä

Metropoliitta Panteleimon; Kohtalokas Leningradin-matka

 Tekisi mieleni sanoa, että rajansa se on naiivisuudellakin. Kohtalokas Leningradin-matka ylitti (vai pitääkö sanoa alitti?) sen rajan reippaasti. Cosy crimekaan ei saa olla liian cosy, äärimmäisessä päässä se kun menee jo koomisuuden puolelle. Liika herttaisuus herättää korkeintaan myötähäpeää. Vaikka kirja kuinka sijoittuu 60-luvulle ja maaseutukaupunkiin ja sen asukkaisiin, jotka pyörivät pienessä piirissä. Tämä on sarjan kolmas osa, en ole lukenut niitä aikaisempia. En ole vielä varma, luenko sarjaa enemmän. Tavallaan kiinnostaa kauheasti, että onko tämä oikeasti näin... tällaista. Vai onko tämä vain sarjan keskellä oleva vähemmän vetävä tarina. Herää halu ottaa selvää asioista. Ei kannata lytätä kirjasarjaa ensimmäisen kirjan vuoksi.

No kirjassa joka tapauksessa käy niin, että Koskijärven pitäjästä lähtee seuramatka Leningradiin. Yksi matkalaisista murhataan. Komisario Palokoski saa apua suoraan kentältä: reissussa mukana ollut eläkeläisrouva Elisabet Urhonen on näpsäkkä apuri. Olihan tämä, oli. Mutta jos oikein todella leppoisaa kesädekkaria kaipaa, eikä haittaa epäuskottava romaanihenkilöiden käyttäytyminen ja dialogi, niin miksikäs ei.

Helmet-haasteessa: 44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi

Lucy Foley; Kutsuvieraat

 

Olen aikaisemmin lukenut Lucy Foleyn Jahti-nimisen dekkarin. Pidin siitä, mutta tämä Kutsuvieraat on vielä potenssiin kymmenen. Aivan huikeaa jännityksen kasvattamista viimeisille sivuille saakka ja helposti luettavassa muodossa. Henkilöiden yksityiselämä ja salaisuudet aukeaa vähitellen, mutta ne kaikkein kutkuttavimmat vasta ihan lopussa. Näin ne koukuttavat tarinat kirjoitetaan.

Jo kansi kertoo, mikä on homman nimi: julkkihäät syrjäisellä saarella. Kirjan myötä henkilöt avautuvat ihanan persoonallisesti, kaikki tulee tutuiksi, henkilöhahmot eivät jää millään lailla etäisiksi tai ohuiksi. Lukija elää jokaisen mukana täysillä eri luvuissa. Oman osansa kertoo morsian, morsiusneito, pitopalvelun työntekijä, bestman jne... Luvun alussa oli aina mainittu, kuka on äänessä. Niin ihanan huomaavaista lukijaa kohtaan! Tässä on todella kirja, jota voin suositella. Ihan jokaiselle dekkarinälkäiselle. Ja väkivaltaa ei ollut liikaa. Ei verta ja suolenpätkiä, liiskattuja sorminiveliä tai ammuttuja polvilumpioita. 

Helmet -haasteessa: 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa

Arne Dahl; Vapaus

 No on tämäkin. Jatkan tämän merkillisen sarjan kuuntelemista, vaikka en oikeastaan edes pidä siitä. Edelleen jatkuu tippaletkut ja nippusiteet ja neulat suonissa ja huumatuksi tulemiset, totuusseerumit ja muut vastenmieliset asiat. En ehkä ymmärrä puoliakaan, mitä näissä tapahtuu. Ja kun sama juoni jatkuu kirjasta toiseen, milloin tästä tulee loppu, milloin voin lopettaa kunnialla tämän sarjan! Taas jäi kaikki kesken. Tässä kirjassa Nadja -niminen nuori nainen kidnapataan ja yksityisetsivänä toimivalle Sam Bergerille tarjotaan huippusummaa Nadjan löytämisestä. Aikaa on vain muutama vuorokausi. Molly Blom ilmestyy joukkoihin vauva mukanaan. Kaksikko tekee taas uskomatonta etsivätyötä, joka ei ehkä kestä tarkempaa tarkastelua. Mitä tapahtui, mikä johtui mistäkin, miksi mitäkin... mutta vauhti on niin hengästyttävä, että niitä ei ehdi jäädä ajattelemaan. Kirjojen kieli on merkillisellä tavalla runoilevaa, lavertelevaa ja maalailevaa. Tämä ehkä saattoi olla hieman parempi kuin  sarjan aikaisemmat kirjat. Mutta taas kaikki loppui siten, että on pakko jatkaa seuraavaan osaan. 

Tällä kirjalla Helmet-haasteen kohtaan: 18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

Johanna Tuomola; Petoksen anatomia

 Petoksen anatomia oli vakuuttava jatko Noora Nurkka -sarjalle. Pettämätön pläjäys taas. Kirjassa Aino Peuralle tuodaan kotiin viesti, että hänen miehensä on kadonnut  ruotsinlaivalla. Asia ei kuitenkaan jää tähän, aviomiehen menneisyydestä nousee ällistyttäviä asioita, joita Aino ja ystäväpoppoo eivät ole voineet aavistaakaan. Vai onko joku heistä sittenkin syyllinen talousrikoksiin ja petoksiin? Erinomainen suoraviivainen dekkari.

Tuula Kallioniemi; Risteys

 En ole lukenut nuortenkirjoja ollenkaan, joten en oikein tiedä mitä niiltä odottaa ja kun nyt ei ole mitään vertailukohdetta, niin sanoisin että Risteys oli ainakin ihan kiva. Uskoisin, että olisin nuorena tykännyt siitä paljon. Kirja on helppo lukea ja sen juoni tehoaa ihan varmasti teineihin. Kirjassa ilkeänä häirikkönä häärännyt Mika ajaa kolarin lainaamallaan skootterilla ja rajatilassa saa uuden mahdollisuuden. Hän saa valita kumpaan suuntaan lähtee. 

Helmet-haasteessa kohtaan: 13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

Alexander McCall Smith; Pieniä ihmeitä autokorjaamolla - Mma Ramotswe tutkii

 Tarvitsin Helmet-haasteeseeni kirjan, joka sijoittuu Afrikkaan. Epäilin - ja edelleen epäilen - etten oikein tykkää mistään Afrikkaan sijoittuvasta kertomuksesta, mutta aina tämmöisen kevyen dekkarin pystyn lukemaan. Oli onneksi aika välipala, koska enhän minä valitettavasti tästäkään juuri pitänyt. Vähän jotain pientä mielihyvää tästä saattaisi löytyä, mutta  mielestäni tämä oli vähän onneton kyhäelmä. Sanoisin kirjaa myös tsehovilaiseksi - tiedättehän: sellaista turhanpäiväistä jaarittelua, sisäisiä oivalluksia ja mitään ei tapahdu, lopuksi vain kohautetaan olkapäitä. Mma Ratsmowen yksityisetsivä-toimisto etsii adoptoidun naisen sukulaisia, vihakirjeiden alkuperää ja jotain muita pieniä arkielämän haasteita. Miksi kaikki romaanihahmot kuvataan niin yksinkertaisiksi ja aivan kuin älyltään vajaiksi. Minusta se on ilkeää ja alentuvaista. Näistä Ramotswe -kirjoista saa kyllä Helmet -haasteeseen älyttömästi osumia, voi olla että turvaudun johonkin sarjan osaan myös tulevissa haastekohdissa. Luvuilla on nimet, löydetään jotain kadonnutta, sijoittuu Afrikkaan, käy kolmeen eri kohtaan, ehkä joku on punainenkin. Ja kyllä, tämä kirja on myös pieni kirja. Erittäin supistunut ja henkisesti kovin pieni.

Eli minulla Helmet-kohtaan: 33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan

Lisa Wingate; Ennen kuin olimme sinun

 Ennen kuin olimme sinun on ihan huikea tarina memphisläisestä orpokodista, sinne salaa kaapatuista lapsiparoista, orvoista, köyhistä vanhemmista, jotka jäivät kaipaamaan lapsiaan ja jälkipolville säilyneistä haavoista.

Kirjan päähenkilö on nykyhetkessä elävä Avery Stafford, senaattori-isän menestynyt tytär, joka alkaa ottaa selvää menneisyyden haamuista. Eräs vanhainkodissa elävä vanha rouva on tunnistavinaan Averyn oman lapsuutensa kadonneeksi sisareksi.  Kaivetaan esiin vanhoja valokuvia ja vanhoja salaisuuksia ja pikkuhiljaa hirveä totuus paljastuu dementiaa sairastavien mummojen avulla.

Orpokodin osuus on oikeaa historiaa. Memphisissä toimi oikeasti Georgia Tannin ohjaama orpokoti, johon lapsia kidnapattiin. Tämmöisen kohteeksi kirjassa joutui myös jokimustalaisiksi haukuttu Fossin perhe. Perheen veneeseen jätetyt lapset vietiin vastoin tahtoa hirvittävään orpokotiin, josta rikkaat ja kuuluisat saattoivat ostaa adoptiolapsia itselleen. Lehdissä oli mainoksia "ihania lapsia kesäksi". Aivan järkyttävää toimintaa. 

Kirja oli mielestäni todella hyvä ja yllättävän vähän melodramaattinen. Jostain kumman syystä välttelin tätä kirjaa, kun kuvittelin, etten kumminkaan tykkää. Olin väärässä.

Helmet-haasteessa: 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota

Kaarina Griffiths; Punainen piru ja musta enkeli

 Kaarina Griffiths on minulle ihan uusi kirjailija. Hyvä kun tuli tutustuttua, pidin tästä leppoisasta perusdekkarista, joka sijoittui vanhainkodin maailmaan. Tutuiksi tulivat sen johtaja, työntekijät ja kourallinen vanhuksia, joista yksi murhataan. Romaanihenkilöt heräsivät kivasti eloon, olivat luonnollisia ja persoonallisia. Tavallisia ihmisiä, suomalaisia työssäkäyviä, tavallisia poliiseja, äitejä, tyttäriä, tavallisia vanhuksia. Miten raikasta! Murhaan haettiin motiivia niin natsi-Saksan aikaisista pahoista teoista, kuin supisuomalaisista peliveloistakin. Mainio tarina. Aivan ihanaa, kun dekkari sijoittuu vanhainkotiin eikä huume- tai lapsipornon maailmaan. Tai johonkin merkillisen yli-juoniseen vyyhtiin, josta lukija ei saa millään mitään tolkkua.

Helmet -haasteessa kohtaan: 46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen

Eija Piekkari; Kylmä kättely

 Kirja Sirkku Helmesmaan murhasta. Rouva murhataan pellavatalkoiden yhteydessä ja epäiltynä on tietenkin joukko sukulaisia ja kyläyhteisön jäseniä. Krisse ja poliisikumppanit ratkaisevat arvoituksen.

Pauli Taskinen; Hätäisesti hirtetty

 Kukapa uskoisi, mitä kaikkea voi tapahtua harrastajateatterin kulisseissa. Hätäisesti hirtetty kertoo yhden sellaisen tarinan. Osittain kauniilla, herttaisella murteella. Kesäinen, leppoisa tarina leppoisan kyläyhteisön asukkaista, perheistä, perhettä suunnittelevista ja ehkä vähän vilunkipeliä pelaavista ketkuistakin. Hyvän mielen kertomus, joka etenee rauhallisesti.  Välissä ollaan mukana teatteriesityksessä ja välillä käydään  vähän reissaamassa. Mikäpä sitä olisi tällaisessa kylässä asuessa, mitä nyt yksi hirtetty epäonninen siellä sattuu olemaan. Yhden kirjan hahmoista esikuva on isäni, nimeään myöten. Kiitos kirjoittajalle kunnianosoituksesta =). 

Helmet-haasteessa ehdottomasti ja oikeutetusti kohtaan: 31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää

Kirsi Merimaa; Yksinäisyyden puistotie 6

 

En ollut koskaan ennen kuullut Kirsi Merimaasta, kun tällainen pisti silmääni sähkökirjapalvelussa. Kyseessä onkin kahden eri kirjoittajan nimimerkki. Yksinäisyyden puistotie 6 on pikkukiva jännäri suomalaisnaisesta, joka muuttaa Espanjaan kuolleen äitinsä asioita hoitamaan. Kuolema osoittautuu rikokseksi ja liittyy muihin murhiin, joita seudulla tapahtuu. Kirja kuvaa mukavasti espanjanjalaista kaupunkia, jollain tavoin melkein herttaisia poliiseja ja vähän merkillisiä naapureita. Kirjan päätarjonta ei ole poliisitutkinta, joskin sekin tulee tässä hoidettua ohimennen, vaan Rosan sopeutuminen uuteen elämäänsä uudessa maassa. Tietenkin tarinassa on myös romantiikkaa. Hyvin kevyt dekkari, hyvin kevyt.

Helmet 2022-haasteessa tämä kirja uppoaa minulla kohtaan:
30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

Lucinda Riley; Enkelipuu

 Vuoden ensimmäinen kirja on tässä. Lucinda Rileyn uudelleen kirjoitettu tarina Enkelipuu. Ilmestynyt aikaisemmin jollain toisella nimellä ja sittemmin uudelleenkirjoitettu. Tarinassa on jotain samaa, kuin Seitsemän sisarta -sarjassa. Ainakin kummassakin seurataan usean sukupolven elämää. Yksi Enkelipuun päähenkilöistä on Greta, joka menettää muistinsa onnettomuudessa. Kirja seuraa Gretan elämää nuoruudesta vanhuuteen ja tässä välissä myös hänen lapsensa Cheskan ja lapsenlapsen Adan tarinaa. Taustalla myös täyttymystä vaille jäänyt rakkaus.

Tämä kirja menee minulla Helmet 2022 -haasteen kohtaan:

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää