Kaarina Griffiths on minulle ihan uusi kirjailija. Hyvä kun tuli tutustuttua, pidin tästä leppoisasta perusdekkarista, joka sijoittui vanhainkodin maailmaan. Tutuiksi tulivat sen johtaja, työntekijät ja kourallinen vanhuksia, joista yksi murhataan. Romaanihenkilöt heräsivät kivasti eloon, olivat luonnollisia ja persoonallisia. Tavallisia ihmisiä, suomalaisia työssäkäyviä, tavallisia poliiseja, äitejä, tyttäriä, tavallisia vanhuksia. Miten raikasta! Murhaan haettiin motiivia niin natsi-Saksan aikaisista pahoista teoista, kuin supisuomalaisista peliveloistakin. Mainio tarina. Aivan ihanaa, kun dekkari sijoittuu vanhainkotiin eikä huume- tai lapsipornon maailmaan. Tai johonkin merkillisen yli-juoniseen vyyhtiin, josta lukija ei saa millään mitään tolkkua.
Helmet -haasteessa kohtaan: 46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti