Virpi Hämeen-Anttila; Koston kukat

Nämä Björkit ne sen kun paranee kirja kirjalta. Koston kukissa Björk ja poliisit tutkivat oopperassa tapahtunutta laulajattaren murhaa. Järkevä, emansipoitunut ja reipas Ida-neitikin pääsee auttamaan. Ja Björk edelleen kärsii epätietoisuutta naisvalinnoissaan. Onko Ida Se Oikea, vai Lisbet? Vai onko kukaan?

Björk saa itsekin tuta kostoiskun nahoissaan. Hänen vanhat vankilaan passittamansa pahikset ovat vapautuneet kiven sisästä ja päättävät antaa kostoiskun. Onneksi nuoriherra Valkama on opettanut Björkille sen verran jiu-jiutsua, tuota jaappanilaista itsepuolustamista, että Björk pääsee pälkähästä.

20-luvun Helsinkiin on ihana sukeltaa. Virpi Hämeen-Anttilan kirjoittama aikaan sopiva kieli on suloista. Tätä voisi vain lukea ja nautiskella vaikka kuinka pitkään. Siis nimenomaan nautiskella, nämä kirjat ovat tarkoitettu nautiskeluun. Hienoa, kun kiireisessä nykymaailmassa voi välillä pysähtyä tällaisen yksinkertaisen elämän eteen. Voi miten toivon, että nämä eivät loppuisi koskaan ja harmittelen sitä, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Koska eihän tätä mitenkään voi venyttää ikuisesti. Onneksi hyllyssä odottaa sarjan seuraava kirja.

Tämän kirjan sovitan Helmet -haasteen kohtaan 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt (Helsinki).

Harper Lee; Kuin surmaisi satakielen

Valitsin Harper Leen Kuin surmaisi satakielen -romaanin vastaamaan Helmet -haasteen kohtaa 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen. Nyt en oikein tavoita, mistä päättelen tämän sijoittuvan siihen, ehkä olen antanut muiden laittaa sanoja suuhuni (ajatuksia päähäni), mutta menköön. Kirja on melko hyvä, paljon puhutteleva ja lämminkin (ei tosin juurikaan hauska, vaikka kirjan takakannessa niinkin mainitaan), mutta että ihan yleissivistystä? No en nyt tiedä.Tai sitten korkeintaan amerikkalaista yleissivistystä.

Päähenkilöitä ovat Scout, poikatyttö; sekä tämän isoveli Jem ja heidän lakimies-isänsä Atticus. Tapahtumapaikkana Alabama ja Maycombe 1930 -luvulla. Pikkukaupungissa asuu monenlaista eri ihmisjoukkoa. On tavalliset, kuten Scoutin perhe, sitten on mustaihoiset, joista estoitta käytetään neekeri-sanaa ja sitten on valkoinen roskasakki, joka kuuluu hieman mustaihoisia ylemmäksi. On ennenkuulumatonta, että valkoihoiset ja mustaihoiset sekaantuisivat millään lailla toistensa asioihin. Rotusorto on itsestäänselvyys. Jotenkin tällainen kuulostaa niin halvalta ja tympeältä, en oikein jaksa näitä tarinoita. Myös se valkoisen roskaväen kuvailu on niin ällöttävää. Köyhyys, sairaudet, se ettei aikuiset ihmiset osaa lukea ja kirjoittaa. Lapsilla ei ole kenkiä, tai ruokaa.

Scout ja Jem joutuvat käsittelemään monia aikuisillekin vaikeita asioita, kun heidän isänsä puolustaa oikeudessa nuorta mustaa miestä, jota syytetään valkoisen naisen raiskauksesta. Only in America…

Juhani Aho; Yksin

Mitähän tästä nyt oikein osaisi sanoa. Yksin oli sellainen pikkuromaani tai novelli jo vähän varttuneemman mieseläjän ihastumisesta nuoreen naiseen. Vähän rakkaudessa riutumista, vähän arkaa epätoivoa, kun ei voi tunnustaa ihastumista. Vähän Pariisia, särkynyttä sydäntä, vähän huonoa omatuntoa. Enemmin olen pitänyt Ahon muista romaaneista.

Kirjassa oltiin sen verran paljon yksin, että tämä vastaa Helmet-haasteen kohtaan 36. Kirjassa ollaan yksin. Menisi myös alle 100-sivuisesta kirjasta, vaikka itse luin tämän e-kirjana ja sivujen määrä oli sen takia kovin epämääräinen.

Sophie Kinsella; Varsinainen talousihme

Sophie Kinsella kirjoittaa chick lit –romaaneja, joista varmaan Himoshoppaaja-sarja on tunnetuin. Itse en ole lukenut sitä enkä mitään muutakaan Kinsellaa ennen tätä.

Varsinainen talousihme –kirjan päähenkilö on Samantha Sweeting, menestyvä lakimies huippumenestyjien lakifirmassa. Samanthalle tarjotaan firmassa osakkuutta, mutta sitten tapahtuu jotain kamalaa ja Samantha ajautuu vahingossa Trishan ja Eddien perheeseen taloudenhoitajaksi. Kirjan kantava ajatus on se, miten täysin epä-kotihengetär -tyyppi joutuu yhtäkkiä keittiökoneiden saartamaksi, tutustuu vispilöihin, parsakattiloihin ja lupaa vahingossa tarjoilla kuorrutettua hanhenmaksaa ja marinoituja kahviherneitä. Melkein nauroin kohdassa, jossa Samantha nolona myöntää, ettei osaa käyttää talouden silityslautaa sen takia, että hän on ennemmin tottunut käyttämään Nimbus 2000 –mallin silityslautaa. Trisha-emäntä muistelee, että eikös se ole Harry Potterin luuta…

Kirja oli kirjoitettu liioittelevan hauskasti ja nokkelasti, kuten tällaisilla on tapana. Se on vähän keinotekoista, mutta tämä ei ollut ehkä pahinta laatua. Tällainen kevyt pläjäys. Vuorokaudessa läpiluettava. Ihan ookoo, vaikka ei genreltään minun ominta. Sisältää rakkaustarinan, kuten aina.

 Valitsin Kinsellan ihan vain täydentääkseni Helmet 2019 –lukuhaasteessa kohdan 9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja.  Kiitokset suosituksesta Facebookin Helmet –palstalle. Tällä olisi mennyt monta muutakin kategoriaa.