torstai 17. elokuuta 2023

Harlan Coben; Osuma


 Osuma on toinen osa Wilde-sarjaa ja mielestäni vielä parempi kuin ensimmäinen osa, joka sekään ei ollut huono. Tässä kirjassa salainen ryhmä jäljittää ja rankaisee nettitrolleja, kiusaajia ja ikäviä tekoja tehneitä ihmisiä. Kunnes ryhmän jäseniä alkaa kuolla. Jotenkin kummallisesti ryhmällä tuntuu olevan jotain yhteistä Wilden oman menneisyyden kanssa. Lapsena metsästä löydetty Wilde itse ei tiedä siitä mitään, vaan on tilannut dna-testin ja saa nyt ensimmäistä kertaa osuman verisukulaiseensa dna-palvelussa. Dna-prosentit ja periytymät olivat sen verran monimutkaisia, että äänikirjan kuuntelijana minulta jäi vähän siitä pois. Olisi pitänyt lukea ajatuksella paperikirjaa ja palata aina takaisin, kun joku jää hämärän peittoon, mutta sille ei nyt voi minkään.

torstai 10. elokuuta 2023

Jarkko Sipilä; Syvälle haudattu


 Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja ehkä siksi se jäi jotenkin etäiseksi ja tuntui kovin sekavalta. Juonesta en muita paljon mitään, mutta tässä oli pommeja ja katoamisia ja sitten vielä lapsuuden traumoja. Karkeita, tummia sävyjä eikä paljon mitään iloisia asiota.. Paitsi tietenkin Takamäen poliisiryhmä, joka tutkii rikoksia. 

Kaspar Colling Nielsen; Euroopan kevät


 Huh, olipa erikoinen kirja. Tanskainen eliitti, johon kuuluu huippututkijoita, taiteen suosijoita ja muuta yhteiskunnan kermaa, saa mahdollisuuden muuttaa asumaan uuteen vasta perustettuun Lollandiin. Siellä suljetussa yhteisössä eletään ihan erilaista elämää, kuin muualla Tanskassa. Kirjan on varmaan tarkoitus herättää myös ajatuksia siitä, että kaikella on aina kaksi puolta. On saalistajia ja saalistettuja ja hyvän ja pahan välinen raja heittää aina täysympyrän riippuen siitä, kuka asiaa tarkastelee. Ja kun haluaa tehdä hyvää, samalla voikin aiheuttaa jollekin pahaa. Kirjassa oli myös omituisen paljon seksiä ja hyvin merkillinen aika vastenmielinen seksisuhde, jolla ei ollut tavallaan mitään merkitystä, sillä asialle ei  annettu mitään selitystä. Pidin kuitenkin kirjasta paljon enemmän, kuin olin kuvitellut, vaikka ihan alku tuntui vielä tahmealta. Yleensä scifi ei ole minun juttuni, siksi yllätyin. Kirjan kansikuva on henkeäsalpaavan kaunis!

Helmet-haasteessa: 21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta

KM-haasteessa: 40. Kirja, josta et uskonut pitäväsi.

lauantai 22. heinäkuuta 2023

Eeva Kilpi; Animalia


 Olen varmaan joskus lukenut nämä Eeva Kilven Animalia -runot, kirjan kansi on ainakin tuttu. Jotenkin animaliasta tulee mieleen enemmin kantaaottavuus ja Animalia-järjestön ideologia, mutta siihen nähden kirjan runot olivat yllättävän kesyjä ja rauhallisia. Toki elämää, luontoa ja eläimiä kunnioittavia ja väliin murheellisia. Hyvin paljon oli perhekeskeisiä runoja, äideistä, lapsista ja isistä. Mutta myös aina ajankohtaisia, tärkeitä ja eläinsuojelua vaativia runoja.

Minun luokseni tulevat enää vain suuret murheet,
kuin paenneet eläimet, verissä silmin,
pyytävät päästä sisään, sydämelleni,
itkettäviksi
että edes yksi kyynel vuotaisi niiden puolesta

Helmet: 44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä


Markku Ropponen; Pimento

 

Luin vaihteeksi Ropposelta jotain muuta, kuin Kuhala -sarjaa. Pimento oli hyvin samanlainen, en oikein tiedä miksi on luotu toinen samanlainen yksityisetsivä-hahmo samaan kaupunkiin ja vieläpä minipossun isännäksi. Onko tässä nyt joku juttu, jota en ymmärrä? Miksi ei vaikka luokanopettajaa, joka ratsastaa ja ratkaisee rikoksia, tai metallimiestä, joka vahingossa ratkaisee murhia hitsatessaan murha-autoja kuntoon... tai... no jotain muuta. Kirjan päähenkilö on Turmanen ja sika on Arvo. Pidin kyllä Kuhalasta ja Hippu-koirasta enemmin. Turmanen on samalla tavoin vaatimaton ja vähän alentuva hahmo alkaessaan tutkia muinoin harhalaukauksen uhrina kuolleen teollisuuspampun kuolemaa. Pikkukaupungissa tutustutaan erikoisiin hahmoihin, jotka kyräilevät Turmasta ja toisiaan. 


 Kuhala jälleen vauhdissa Hippu-koiransa kanssa. Kun vaimo huitelee ulkomailla, niin Kuhala puolestaan joutuu vaikeuteen jos toiseenkin. Valtava kultahippu on saanut monta kullanhuuhtojaa ja omistusoikeuden kyseenalaistajaa liikkeelle, osa joutuu murhatuksi, eikä kenellekään ole oikein selvää, kuka omistaa Kuukkelikurun kantarellin. Vähiten Kuhalalle. Matkan varrella tulee muutamia ruumiita.

Helmet: 15. Kirjan nimessä on ja-sana


Pajtim Statovci; Kissani Jugoslavia


 Kissani Jugoslavia on ollut jo pitkään lukulistallani, sillä olen pitänyt Statovcin muista romaaneista paljon ja tämäkin oli ihan hienosti kirjoitettu tarina. On kuitenkin vaikeaa käsittää tuota vierasta erilaista kulttuuria Jugoslavian maaseudulla, jossa albaanityttö Emine kasvaa lapsesta nuoreksi naiseksi ja naitetaan lähes vieraalle miehelle omituisten tapojen ja riittien ja menojen siivittämänä. Jostain syystä tulen hieman huonovointiseksi lukiessani tuollaisesta. Ärsyyntyneeksi. Samaan aikaan kirjassa seurataan heidän poikansa Bekimin tarinaa Suomessa. Minulla oli vähän ennakkoluuloja kirjaa kohtaan, enkä taaskaan oikein tiennyt ennalta mitä odottaa. Siihen nähden yllätyin iloisesti. Statovcin kirjat ovat kyllä aivan omalaatuisiaan!

Helmet-haasteessa: 41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla


torstai 13. heinäkuuta 2023

Ann Rosman; Arvoitus pinnan alla

 

Pidin tätä  Karin Adler-sarjan dekkaria vähän sekavampana kuin aikaisempia sarjan kirjoja. Näissä kuljetaan aina vähintään kahdessa aikatasossa ja ne liittyvät yhteen vain hyvin löyhästi. On tavallaan sääli, että kahdesta eri juonesta tehdään vain yksi dekkari, kun kirjailija selvästi osaisi ja voisi tehdä kaksi kirjaa: toisen kivan dekkarin ja toisen kiehtovan historiallisen romaanin. 

Palokunnan sammutusharjoituksissa palavasta talosta löytyykin yksi ylimääräinen ruumis, jonka ei pitänyt olla siellä. Kyseessä on mies, joka on työntänyt nokkansa moneen eri paikkaan ja hankkinut paljon vihamiehiä. Ja saanut vahingossa ehkä tietää loistohotellin kiinteistökaupan ympärillä tapahtunutta vehkeilyä.

Ja sitten tämä käännös! Pöyristelin sitä jo lukiessani ja osuipa sitten FB-palstalla silmään, että muut olivat kauhistelleet samaa. Esimerkki: kirjan päähenkilö harmitteli kun ei saanut pelkällä lämpimällä vedellä pestyä pois vesitiivistä ripsiväriä. Vesitiivistä! Ripsiväri voi olla vedenpitävää tai vedenkestävää, mutta ei vesitiivistä. 

Sofie Sarenbrant; Häpeänurkka


 Kuuntelin Häpeänurkkaa äänikirjana mökkimatkoja ajaessani. Joskus mietin, miten paljon mukava oheistoiminta vaikuttaa siihen, että kirjakin tuntuu tavallista paremmalta. Mökille on mukava mennä, on kiva ajella yksin rauhassa pitkää mökkimatkaa ja kuunnella siinä samalla hyvää dekkaria. Lähes täydellistä. Tuntuisiko huonompikin dekkari hyvältä näin nautinnollisesti tarjoiltuna? No, Häpeänurkka oli kyllä ainakin ihan mahdottoman vetävä. Kirjassa teini-ikäinen tyttö kokee ikätovereiden syrjintää ja kiusaamista ja käy kiskoille makaamaan odottaen junaa tulevaksi. Toisaalla taas maakuoppaan ristikon alle haudataan elävältä mies ilman poispääsyn mahdollisuutta. Emma Sköldillä on taas kova urakka löytää syyllinen. 

Tämän kirjasarjan positiivisena poikkeuksena pidän sitä, että kerrankin poliisipäällikkö tms. esimies on hyvä johtaja. Välittää alaisistaan, tukee ja on kuvattu kaikin puolin fiksuksi, eikä monen dekkarisarjan tavoin täydeksi tomppeliksi, jolle "joutuu" sanomaan vastaan ja selvittämään rikoksia väkisin ohjesääntöjä vastaan, koska esimies ei ymmärrä ja tue.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2023

Kjellsdotter Nilla; Taivaankartano


 Taivaankartano
jatkaa Mija Wadö-sarjaa. Kirjan tarina alkaa kesäleiristä, joka on suunnattu uskonlahkoon kuuluville nuorille tytöille. Yksi tytöistä löydetään kuolleena metsästä. Kirjassa kuvataan tyttöjen välisiä suhteita, joissa on jännitteitä, vihaa, ystävyyttä, näyttämisenhalua ja kaikkea sellaista ahdistavaa, mikä nyt tyttöporukoissa tuntuu olevan. Mutta myös seurakunnan vastaavien suhteita, menneisyyttä ja etsitään kieroja luonteenpiirteitä. Murhaaja oli tavallaan piilotettu aika hyvin kirjan henkilöiden joukkoon, mutta aloin epäillä sitä silti varhaisessa vaiheessa. Oikein mukava dekkari.