Yksi kevät on nuortenkirja, mutta kyllä tämä meni ihan aikuiseenkin makuun, joskin selvästi mutkia oli suoristeltu ja paljon sivusälää on jätetty kertomatta. Niin että olihan tällä eräänlainen selkokirjamainen ote. Kirja kertoo vuoden 1918 Tampereen punakapinan aikaisista tapahtumista. Päähenkilöinä on viisi tyttöä, jotka siirtyvät tehtaantytöistä ensiksi punaisten haavoittuneiden kapinallisten hoitajiksi hylättyyn huvilaan ja lopulta asetta kantaviksi kapinallisiksi. Ei siinä nyt ehkä niin paljon aatteen paloa ollut, vaan vähän kuin ajelehtien tyttöset joutuivat punaisten riveihin.
Mietin, vieläkö nykynuoria kiinnostaa nämä tapahtumat. Tietysti on hirveän tärkeä, että nykynuoret tietävät historian kamalista tapahtumista ja minulle nämä ovat niin tuttuja, kun vuosikymmeniä asioita on luettu, mutta miten nykynuoret suhtautuvat tällaiseen, olisi oikeasti aika jännä kuulla. Koskettaako tällaiset asiat enää heitä. Kirjassa on kurjuutta ja kuolemaa, mutta jotenkin siloiteltuna. Kyllä kirja on ihan hyvä, ja sen verran ohut, että voin suositella kenen tahansa luettavaksi. Itse kuuntelin kirjan äänikirjana ja lukija oli niin hyvä, että en tiedä kuinka paljon se vaikutti mielipiteeseeni. Voi olla, että itse lukien kirja olisi vaikuttanut enemmin nuorisokirjamaiselta. Yksi asia ihmetyttää: jossain arvostelussa tai blogitekstissä mainittiin kirjan jälkisanat … itse vaikka kuinka kuuntelin loppuun asti, niin ei tässä mitään jälkisanoja ollut.
Helmet-haasteessa: 5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi
