Luulen lukeneeni tämän ennenkin ja muistelen pitäneeni
tästä melko paljon. Tai näin ainakin luulin, mutta nyt en voikaan olla
varma. Miten voi unohtaa, onko lukenut jo jonkun kirjan! Tavallaan tässä ei
ollut niin erottuva juoni, että siitä olisi paljon apua. Varmaan monia kirjoja
on kirjoitettu tällä konseptilla, ehkä olen lukenut juuri tämän tai sitten en.
No samapa tuo.
Äiti ja koira kertoo avioliiton hajoamisesta, kun mies
vaihtaa nuorempaan ja kauniimpaan. Ja vaikka juoni onkin suunnilleen sama, kuin
vastaavissa amerikkalaisissa romantiikkahömpissä, niin kyllä tässä oli joku
ihan omanlaisensa ote.Hyvin erilainen ote.
En ihastunut Äitiin ja koiraan ihan täysillä. Kirja on
jaettu kolmeen osaan ja melkein koko ensimmäisen osan ajan (joka kesti n. puoli
kirjaa), mietin pitäisikö jättää kesken. Lukemisesta ei meinannut tulla mitään.
Jotenkin tämä kieli ei uponnut. Tarinassa ei tuntunut olevan tunnetta mukana
ollenkaan. Kirjan sivuilla sanottiin
kyllä paljon kaikkea, mutta niin paljon jätettiin kertomatta. Haluan päästä
henkilöihin sisään syvemmälle ja haluan tietää heidän vaikuttumiaan ja
historiaansa. Kaikki se jäi puuttumaan, vaikka välillä takautumiin mentiinkin.
Juonen kehityskin oli ensimmäisistä sivuista alkaen selvää kauraa.
Mutta olihan tämä nyt ok. Pikkukiva, kohtalainen. Verilettuja puolukkahillolla.
Rakastan verilettuja puolukkahillolla ja samoin tätä kirjaa. En kyllä uskalla lukea tätä kirjaa toiseen kertaan. Ehkä aika on kullannut muistot.
VastaaPoistaMäkin tykkään veriletuista puolukkahillolla, tällä viikolla söin niitä töissä kahdesti =)
PoistaMinä olen tainnut kirjaa vähän kirjastossa vilkuilla, mutta aihe ei ole sittenkään tarpeeksi kiinnostanut. Snellmannin Parvekejumalat on todella koskettava kirja, sitä voin suositella! Niin, ja Lemmikkikaupan tytöt.
VastaaPoistaLemmikkikaupan tytöt olen lukenut, tuota toista en. Täytyy siis korjata asia!
Poista