Arnaldur Indridason ihan selvästi paranee kirja kirjalta,
vaikka edelleen minusta kirjan dialogi on hyvin omituista. Murhajutut ainakin
saavat syvyyttä ja muuttuvat jännemmiksi ja komisario Erlendurin hahmokin alkaa
tuntua tutulta ja mukavalta. Odotan jo innolla seuraavaan kirjaan käsiksi
pääsyä. Nämä eivät ole ihan yhtä helppoja kirjoja, kuin muut dekkarit, sillä islantilaiset nimet ovat ihan mahdottomia. Muuten lukukokemus on oikein nautinnollinen. Pieni ahdistus kulki koko ajan mukana, tunsin välillä sääliä ja surua, mutta ei mitään musertavaa sellaista.
Ihan uusi tuttavuus. Enpä usko ikinä lukeneeni islatilaisen kirjailijan kirjaa. Pitäisköhän aloittaa Indridasonista...
VastaaPoistaKannattaa ja järjestyksessä :)
PoistaRakastan Arnalduria, olen lukenut jokaisen ja parhaillaan jonotan uusinta :)
VastaaPoistaJoo, nämä ovat kyllä ehdottomasti lukemisen arvoisia (kuten pohjoismaalaiset dekkarit aina =)) ja järjestyksessä lukeminen on minustakin tärkeää. Poliisien oman henkilökohtaisen elämän vaiheet seuraavat sen verran mukana kirjoissa.
VastaaPoistasinulle olisi tunnustus mun blogissa :)
PoistaKiitos!!
PoistaMinullekin ihan uusi nimi ja tuttavuus tämä kirjailija. Eli järkässä pitää lukea. Laitanpa nimen ylös, vaikka voi olla kyllä aika hiljasta hankinnan suhteen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.
VastaaPoistaJoo, voin suositella ja samoin myös sitä oikeaa järjestystä.
Poista