Olen joskus nuorena lukenut Harjunpää-dekkareita, ehkä
tämänkin. Eihän näistä kai oikein voi olla pitämättä, vaikka ovatkin aika maskuliinisia.
Kaikenlainen glitteri ja koreus näistä ainakin puuttuu. Ei ihan minun
lempidekkarityyppiäni, mutta täytyy lukea lisää ja tunnustella enemmän.
Romani-mies joutuu murhayrityksen kohteeksi tanssilavalla ja ex-poliisi kuolee samassa tohinassa vahinkolaukauksen seurauksena. Tekijät, jotka ovat
toteuttaneet verikoston periaatetta, pakenevat ja ihan väärä mies saa syytteen murhasta,
nimittäin murhayrityksen kohteeksi joutuneen Feijan oma veli Saska, alaikäinen romaninuorukainen. Minulle tuli
jotenkin kamalan paha mieli Saskan puolesta. Ja inhotti koko poliisilaitos.
Miten rasistisesti ja inhottavasti poliisit kohtelivat Saskaa. Ihan tuntui
raskaalta lukea.
Lopulta Saskan syyttömyydestä ollaan varmoja ja hänet
vapautetaan, mutta eipä Saskan silti mitenkään kovin hyvin käy. Kun en tunne
romanien asioita ollenkaan, niin osasin tuntea vain sääliä ja surua siitä,
miten vikaan kaikki voi mennä. Nämä sukuriidat ja heimoerot ja verikostot, tavat, soveliaisuussäännöt (miten niitä jaksaa!!)... Miten
hyvistä aikomuksista tuleekin huonoja tekoja ja kun oikeasti ihminen haluaa
vain olla rauhassa ja hyvillä mielin, niin miten se johtaakin ketjureaktion
lailla aina vain pahempaan ja pahempaan. Alä varasta sitä auton akkua, älä haasta riitaa, älä ota sitä
pyssyä, älä tee niin tai näin! Koska siitä ei mitään hyvää seuraa…
Tämä oli kirpeää salmiakkijauhetta, sellaista väkevää,
joka polttaa kielen pinnan, mutta jota haluaa silti syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti