Maria Kallio on muuttunut ehkä vähän inhimillisemmäksi
vuosien saatossa. Minne tytöt kadonneet –romaanissa hän oli jo vallan
uskottava, ei enää niin äärettömän yli-ihminen. Tykkäsin tästä enemmän kuin
monesta muusta aikaisemmasta Lehtolaisesta. Mutta se täytyy sanoa, että en
oikein tykkää maahanmuuttaja- aiheesta. Ensinnäkin näiden muslimityttöjen (ja
tietysti miestenkin) nimet ovat niin vaikeita, että en muista kuka on kukin.
Kaikissa nimissä esiintyy liikaa A-kirjainta. Aysha, Ayda, Alif, Jussuf, Ali, A
sitä ja A tätä. Ja sitten kun he ovat vielä huiveineen samannäköisiä, niin
jotenkin tämä maailma on liian vaikea valloitettavaksi minulle =). Jonkun muun kirjoittamana en olisi ehkä ihastunut tähän aiheeseen, mutta Lehtolainen on pro, ja aihe kuin aihe on hänen
kirjoittamanaan hyvä.
Maria Kallio ryhmineen alkaa tutkia muslimi-tyttöjen
katoamisia. Perheiden haastattelemisessa on omat vaikeutensa kulttuuri- ja
kielieroineen. Ja sitten on vielä ennakkoluulot. Kohta löytyy uusi tyttö
kuristettuna omalla huivillaan. Kyllä siinä monta kiemuraa pitää käydä läpi,
ennen kuin pakki selviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti