Olen lukenut Cleevesin Shetlanti-sarjan ja pidin siitä
melko paljon, vaikka sen viimeinen romaani ei enää oikein kolahtanut. Jännä
juttu muuten: siinä murha tapahtui lintubongareiden keskuudessa ja samalla
teemalla alkaa tämä Kuolonkukkiakin. Tutkijana on Vera Stanhope; ylipainoinen ja aika homssuiseksikin kuvailtu komisario. Joka on lisäksi yksinäinen ja matkalla hyvää vauhtia kohti alkoholismia.
Minua vähän ärsytti Vera Stanhopen rooli
poliisiyhteisössään. Alaiset pelkäsivät Veraa, joka ei yhtään helpottanut tätä
tilannetta käyttäytymällä monesti ylimielisesti ja vallanhaluisesti pitäen
tutkimustulokset vain itsellään. Alaisia dissattiin nyt ihan selvästi. Ja miksi
Veran piti olla niin pirun katkera, kateellinen ja ilkeä. Ei kai tuommoisesta
pomosta kukaan voi pitää. Vera ei esimerkiksi tiennyt kaikista alaisistaan,
onko näillä perhettä ja lapsia vai ei. Tuntuu vähän omituiselta asetelmalta?
Etteikö tietäisi työkavereiden perhesuhteista tuon vertaa?
Kirjan murhajuttu oli ihan kätevä, murhaaja oli aika
ilmeinen, toisaalta olisi voinut olla kuka tahansa muukin romaanin henkilöistä
=). Vera Stanhopeja on kuulemma tehty telkkariin, en sitten tiedä, ovatko ne
samoja juttuja kuin kirjoissa, vai mukaileeko ne vain kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti