En muista ihan äkkiseltään, mikä kirja olisi ollut yhtä
tuskaista tervanjuontia, kuin Tunnelirotta. Ehkä vika ei ollut kuitenkaan kirjassa, vaan siinä että oma keskittymiskykyni oli nyt tipotiessään ja pystyin lukemaan tätä vain tipoittain.
Olen aikaisemmin lukenut Connellyn
Betoniblondin ja tykkäsin siitä hieman enemmin. Tunnelirotta sijoittuu
aikaisempaan ajankohtaan, se on Harry Bosch-sarjan aloitus. Erikoista
kumminkin, että kummassakin näistä romaaneista viitattiin monta kertaa
menneeseen murhatapaukseen, joka oli Harry Boschille jonkinlainen vedenjakaja.
Väkisinkin pani miettimään, että palataankohan joka ikisessä kirjassa aina
tuohon samaan Nukentekijäksi nimettyyn murhaajaan. Minusta on vähän erikoista
viitata kirjassa (useassa kirjassa!) sellaiseen menneeseen murhatapaukseen,
joka on tapahtunut jo ennen kirjasarjan aloittamista. Tapaukseen, joka on
olemassa vain virtuaalisesti eikä lukija koskaan saa luettavakseen kyseistä
murhajuttua. No niin tai näin, Nukentekijän tapaus oli vain sivujuoni.
Tunnelirotassa ruumis löytyy huoltotunnelista ja etsivä
Harry Bosch tunnistaa ruumiin vanhaksi Vietnam-tuttavakseen. Aluksi
yliannostukselta vaikuttava kuolema osoittautuukin suuremman rikos-, ryöstö- ja
salajuonivehkeilyn osaseksi. Poliisilaitoksella hyljeksitty ja ylenkatsottu
Bosch hyppää FBI:n kelkkaan tutkinnassa. Kaikilla viranomaisilla ei ole puhtaat
jauhot pussissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti