Matti Rönkä; Väärän maan vainaja

Jos pitäisi valita kaikista romaanihenkilöistä yksi, jonka kanssa joutuisi autiolle saarelle kaksin, niin Viktor Kärppä olisi yksi suosikkini =). Mikähän siinä onkin, että Viktor Kärppä vetoaa johonkin piiloksissa olevaan sisäiseen pisteeseeni, jota en tunnista.

Tällä kertaa Viktor ja Kiurun perheen poika löytävät ruumiin yksityisasunnosta. Mies on kuristettu rautalangalla. Herkkämielinen Viktor ei oikein tahdo kestää näitä ruumis-juttuja, hyi olkoon, ja ilmoittaa kontaktilleen poliisiin. Vitsejä sanaileva poliisi Teppo Korhonen lähtee rikospaikalle, mutta toteaa, ettei siellä mitään ruumista ole.

Kirjan aikana Roman Putron ruumis seikkailee milloin kenenkin ulkorakennuksessa, autokatoksessa tai mattokäärössä. Ja Viktor lupautuu selvittämään murhatun äidille, mitä oikein on tapahtunut. Hautaanhan poika pitää saada, kun vaan ruumis löytyisi.

Jopas oli taas viihdyttävä lukukokemus.

Åsa Larsson; Uhrilahja

Kautta aikojen olen harmitellut kirjoja, joihin päähenkilölle kirjoitetaan mukaan koira. Olen pohtinut, johtuuko se alkuperäistekstistä vai suomentajasta, kun koira esitetään aina niin huonosti. Joko inhimillistetään liikaa tai laitetaan tekemään täysin epäkoiramaisia temppuja. Koira saattaa tehdä sellaisia ihmeitä, mihin koira ei tosiaan pysty tai sitten koira kirjoitetaan mukaan vain osittain. Eli yhtäkkiä unohdetaan. Koiranomistaja-päähenkilö saattaa lähteä työmatkalle eikä missään kerrota, miten koiran käy sinä aikana. On jotain poliiseja, joilla koira muka matkustaa autossa mukana. Aamusta iltaan ja illasta aamuun. Tosiasiassa homma ei toimi niin. Koira käy säännöllisesti tarpeillaan, syö ruokaa ja liikkuu. Koiraa ei voi jättää kyläreissun ajaksi autoon odottamaan. Tai edes työpäivän ajaksi.

Myöskään kuvailu "koira katsoi ikkunasta oravaa ja murisi" ei toimi. Murina on koiralle aina pelon ja pois pelottamisen reaktio. Muriseva koira pelkää ja on siksi hieman vaarallinen. Muriseva koira haluaa kohteen pois läheltään. Oikea koira vinkuu, ulisee, inahtelee tai jopa haukkuu oravaa, sillä oikea koira haluaa päästä oravan luo. Oikea koira sanoo, että odota, älä mene, haluan leikkiä sinulla! Ja heiluttaa innoissaan häntää. Oikea koira haluaa saada oravan kiinni, sillä koira rakastaa oravaa! Vai onko nyt niin, että koiraton suomentaja käyttää vääriä termejä kääntäessään murinaa. En tiedä.

Uhrilahja on paras koirakirja koskaan. Ehdottomasti paras. Missään muussa kirjassa ei ole kirjoitettu koiria näin oikein. Tässä koira puhuu ja tekee juuri niin kuin oikea koira.

Dekkarinakin Larssonin paras. Tykkään tykkään tykkään.

Kate Atkinson; Ihan tavallisena päivänä

Atkinsson oli minulle uusi tuttavauus eikä ollenkaan turha sellainen. Vaikka Ihan tavallisena päivänä olikin dekkari, niin ei pelkästään sitä. Kivasti paketoitu tarina, tai oikeammin usean tarinan nivouma. Jännittävää ja oivaltavaa tekstiä. Kuitenkin tämän kirjan lukemiseen meni älyttömän monta päivää, joko minulla oli keskittymishäiriö tai sitten kirjassa joku tarinan jatkuvuus oli puutteellinen. Ei tullut kertaakaan sellaista tunnetta, että oli pakko jatkaa eteenpäin.Tai että en voi laskea kirjaa käsistäni. Yritin etsiä sellaista flow´ta, mutta turhaan.

Kathy Reichs; Paholaisen luut

Paholaisen luut oli minulla syyskuussa hotellilukemisina työmatkalla , siksi jotenkin unohdin päivittää tämän kirjan lukulistalleni.

Temperance Brennan tutkii kellarista löytyneitä rituaalimurhan jälkiä. Nuoria ihmisiä on murhattu, mennään voodoon ja luonnonuskontojen maailmaan. Se oli vähän puuduttavaa; oppitunnit erilaisista pakanauskonnoista. Muuten mukava kirja, kuten nämä aina tuppaavat olemaan.

Matti Rönkä; Tuliaiset Moskovasta

Edelleen vakuuttavaa Viktor Kärppää, näistä tykkään hullun lailla. Luin Tuliaiset Moskovasta ja muutama viikko sitten, joten en muista juonen käänteitä niin tarkkaan, että niistä kannattaisi tähän mitään kirjoittaa. Olen vaan vähän heikkona Viktoriin, ei sille minkään voi =).