Hyväntekijä oli minusta Köngäksen välikirja. Luin ensin tuon edellisen postauksen Jokin sinusta -romaanin ja tämän Hyväntekijän vasta paljon myöhemmin. En millään olisi voinut kuvitella, että nämä ovat kirjoitettu päinvastaisessa järjestyksessä. Kummassakin esiintyy yksi sama pieni thing, joka jäi kilkuttelemaan epäsointista kelloaan päähäni: kummankin tarinassa esiintyy esiintyy lapsi, joka "oppii jo varhain tekemään itselle ruokaa sotkemalla talkkunajauhoja ja hilloa tai mustikkaa ja sokeria". Minusta olisi riittänyt, että tämä esitetään vain toisessa romaanissa. Toistoja ei voi välttää, mutta jokin tekee tästä toistosta alleviivaavaa. Sen täytyy olla kirjailijan itsensä lapsuusmuisto, miksi se muuten olisi näin tärkeä, että pitää kirjoittaa kahteen perättäiseen kirjaan. Ja aina kun romaanin sivuilla puhuu kirjailija, niin jotenkin se vain... paljastaa liikaa. Soisin romaanin sivuilla puhuvan vain kyseisten romaanihenkilöiden.
Hyväntekijän hahmot eivät olleet ihan luontevia, mutta Alman äiti oli aivan mainio. Tykkään vanhuksista ja höperöistä erikoisesti. Niistä jaksaisi lukea vaikka kuinkta. Rakkaustarinoita ei niinkään.
Minulle Hyväntekijä on Könkäältä se mieluisin teos tähän mennessä. Kaipasin juuri tällaista tarinaa joten kirja osui kohdalle oikeaan aikaan.
VastaaPoistaJoo eihän tässä mitään vikaa ollut, mutta jotenkin nuo muut Könkäät ovat kolahtaneet paremmin. Ehkä vähän suutuin mokomalle Almalle, kun menee miehen perään haikailemaan. Varsinkin kun mies oli idiootti itsekäs lääkärit ilman raajoja-tyyppi. Hyi sentään Almaa, vanhaa akkaa, ettäs viitsii tuulihattuna haikailla miestä. Parempi on naisen yksin =).
VastaaPoista