Joo-o, Tuomas Kyrö osaa kirjoittaa helppoa, hyvää ja
sujuvaa tekstiä, tällaista lukee niin mielellään. Keskussotilassairaala
Tilkassa tapaavat erilaiset miehet, nuoret ja vanhat. Kullakin on oma syynsä
olla potilaana, kullakin oma menneisyytensä, jota vähän valotetaan. Huom;
vähän! Jäi hieman kaivelemaan, kun osa jäi vihjailuiksi ja avautumatta sen
enempää, mutta silti tämä oli hauska romaani lukea. Osittain Tilkka oli ihan
mielensäpahoittajamaista tekstiä, vaikka Tilkasta siihen on vielä monta vuotta.
Esi-mielensäpahoittaja ehkä. Sikojen teurastuksesta en tykännyt. Oliko pakko. Hyvä kirja, jota en toivo esimerkiksi äitini lukevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti