Muutamista blogeista olen lukenut että Verta lumella
I:stä ei olla oikein pidetty. No, minä taas pidin! Tämä oli pikkukiemura, vähän
niin kuin kieli poskessa ja vänkkärästi kieräisty tarina. Sellainen, jossa
lukija saa monta kertaa sormilleen, kun on kuvitellut miten asiat menevät.
Tavallaan Nesbo vie lukijaa kuin pässiä narussa ja lopulta sitä sitten saa
naurahtaa itselleen, että miten onkin ollut niin höynäytettävissä.
Kirjan päähenkilö on Olav, joka piirtyy mielikuviini
juuri sellaisena ihmisenä, kuin suomalainen poppirenkutus ”mies jonka ympäriltä
tuolit viedään…”. Täsmälleen! Tämmöinen pikkuisen jäykkä, tosikko, ei oikein
hyvä missään, mutta riittävän hyvä ihan kaikkeen tavalliseen. Mies, jonka
sukunimi mieleen ei jää. Olav on siis palkkamurhaaja, koska hän ei oikein osaa
tehdä mitään muutakaan. Ja sittenkin jotain voi mennä pieleen. Pahasti. Ja kun sankarimme yrittää korjata tapahtunutta, menee entistä pahemmin pieleen.
Odotan oikeasti kovasti sitä seuraavaa sarjan kakkososaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti