Perusdekkari eläinlääkärimäisin maustein. Vähän lääketehtaiden kieroilua, kiinalaisia liikemiehiä ja salaperäisistä lähteistä tulleita rahasummia. Meri Tähtisen kollega, eläinlääkäri, kuolee auto-onnettomuudessa, ja ruumiinavauksessa käy ilmi, että tämän elimistö on täynnä unilääkettä. Kuka on huumannut eläinlääkärin? Ja kenen kumman on kultainen noutaja, joka niinikään löytyy autosta kuolleena. Kukaan ei tunnu kaipaavan koiraa. Itse Meri Tähtinen joutuu välillä epäillyksi, välillä uhkailluksi.
Nippeli-juttu: Merin äidillä on koira, Frodo, jota Meri ulkoiluttaa ja hoitaa. Minä inhoan Frodoa koiran nimenä! Se on jotenkin niin mielikuvitukseton, kuten oli muuten kirjan koirakin. Persoonaton hauva. Miten kukaan, joka rakastaa koiraansa, antaa sille nimeksi jonkin niin tylsän kuin Frodon?!
Niin muuten, Merin ja äidin suhde oli myöskin omituinen. Äiti kuvattiin välillä melkein vanhuudenhöpöeröksi ja Meri "laski leikkiä" äitinsä vanhuudesta päin naamaa. Jotenkin kauhean epäkohteliasta. Välit olivat jotenkin tökeröt.
Nippeli-juttu: Merin äidillä on koira, Frodo, jota Meri ulkoiluttaa ja hoitaa. Minä inhoan Frodoa koiran nimenä! Se on jotenkin niin mielikuvitukseton, kuten oli muuten kirjan koirakin. Persoonaton hauva. Miten kukaan, joka rakastaa koiraansa, antaa sille nimeksi jonkin niin tylsän kuin Frodon?!
Niin muuten, Merin ja äidin suhde oli myöskin omituinen. Äiti kuvattiin välillä melkein vanhuudenhöpöeröksi ja Meri "laski leikkiä" äitinsä vanhuudesta päin naamaa. Jotenkin kauhean epäkohteliasta. Välit olivat jotenkin tökeröt.
Aivan perus-perus-dekkari. Parempi kuin edellinen lukemani Tabet, joka taisi olla hm... Varjomies?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti