Kaupungin vesisäiliöstä löytyy ruumis ja tutkimukset vievät Axelin vaaroihin ja seikkailuihin. On naamioitumisvälineitä tekoviiksistä alkaen ja vääriä henkilöllisyyksiä. Kuin Sherlock Holmesia konsanaan. On vakoilua, bolsevikkeja, punaisia ja valkoisia, femme fataleja, vaatepuoteja ja vuokra-ajureita. Kaikkea osuvaa 20-lukulaista.
Ensimmäinen puoli kirjaa kuitenkin puudutti minut aivan täysin. Meinasin monta kertaa jättää kirjan kesken. Historiallisessa kuvauksessa oli kyllä kiehtovia piirteitä, mutta en ole ikinä pitänyt historiallisen romaanin ja dekkarin sekoituksesta (nyt en voi olla vertaamatta Diana Gabaldonin Lordi John - mm. Lordin yksityisasia - kirjoihin: paljon kyllästyttävämpää tarinankerrontaa ei voi olla). Sen sijaan murhatutkimus-puoli oli tässä kirjassa ikävystyttävää.
Puolivälin jälkeen piristyin vähän. Ehkä kirja parani ja sai kiinni jostain langasta. Ehdottomasti täytyy lukea seuraavatkin osat, jotta tiedän miten Axel Björkin yksityiselämä tästä kehittyy! Naisjutuissaan tämä itserakas hienohelma ei ole pelkästään positiivisia ajatuksia herättävä herrasmies. Ettei peräti vähän naisvihaa ollut havaittavissa.
Tää on mulla roikkunut lukulistalla jo jonkin aikaa, mutta vielä en ole saanut luettua. 1920-luvun Helsinki kuulostaa niin mielenkiintoiselta tapahtumaympäristöltä. :D Minä olen tykännyt Gabaldonin Outlander-kirjoista, mutta noita Lordi John -kirjoja en olekaan lukenut.
VastaaPoistaMinullakin tämä on roikkunut lukulistalla ristiriitaisin fiiliksin. Ajankohta kiinnostaa ja jos jonkun dekkarin saisin luettua niin juuri tällaisen perinteisemmän, ei mitään verta ja suolenkappaleita lentää juttuja. Ratkaisin asian antamalla sen miehelle luettavaksi ja on alun jälkeen luvannut lukea loppuun 😉
VastaaPoista