Olen aina rakastanut Juhani Ahon Papin tytär ja Papin
rouva -romaaneita, sekä hurmaavaa Rautatietä… mutta tämä Panu lähti jotenkin
hyvin hitaasti vauhtiin. Aihe ei ollut ehkä niin mielenkiintoinen. Tai sitten
se johtuu siitä, että luin tätä e-kirjana. Monet ovat kuitenkin arvostelleet tämän jopa paremmaksi kuin nuo aikaisemmin mainitsemani kirjat. Mutta hei, onko tähtä tehty elokuvaa. Se olisi upea!
Panu kertoo muinaisen suomalaisen pakanauskon ikeestä
aikoina, kun kristinusko saapuu pohjolan pakanaseuduille. Vuosisataa ei taidettu manita, joku on epäillyt kirjan sijoittuvan n. 1600 -luvulle. Korpivaaran Panu on suuri tietäjä,
velho ja loitsija, joka tietää taiat ja osaa lepyttää haltiat ja uhrata
kotieäimet sekä parantaa sairaat. Martti taas on ihanteita täynnä oleva pappi,
joka haluaa saattaa kristinuskon ilosanoman koko Suomen kansan osaksi. Ja tämä
tietää tappeluita kahden eri ääripään välillä. Kirjaan mahtuu myös surullinen
rakkaustarina.
Syvällisiä merkityksiä tässä voisi kaivaa vaikka Korpivaaran
isännän veljen Jorman omanlaisesta muinaisuskosta, joka tasapainotteli näiden
kahden välissä. Tai Panun omasta pojasta Joukosta (dissosiaatiohäiriö F44). Lapset
saavat aina kärsiä vanhempiensa odotuksista ja teoista tai tekemistä
jättämisistä. Tai siitä kun yrittävät täyttää nämä toiveet.
Erittäin hyvä opetus tähän päivään ja fanaattisille yhden
asian ihmisille: ääripäät ovat aina vaarallisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti