Päähenkilö Kate on kirjailija, joka vuokraa pienen mökin kirjoittaakseen rauhassa, mutta seudulla rellestää menneiden roomalaisten henget. Muinoin koetut petoksen, vääryyden ja intohimorikoksen tunteet eivät ole kuolleet. Vaaraan joutuvat Katen lisäksi vuokraisännän perhe ja Katen ystävät.
Lopussa jäi valitettavasti kertomatta, miten yksi vainaja selitettiin. Tyytyikö poliisivoimat ajatukseen, että kummitushan sen tietenkin tappoi. Ja mitä kirjattiin täten kuolinsyyraporttiin?
Melkein voisin lukea vaikka lisää Erskineä.
Yksi kutkuttava epäkohta löytyi (tai ehkä muutama, mutta tämä yksi eritoten): Kate on hivenen tottumaton lämmittämään kamiinalla mökkiä, joten hän saa vuokraisännältään neuvot, millä tulen saa pidettyä yllä koko yön. Kun tuli palaa kunnolla, sen ilmansaantia vähennetään siten, että pellit laitetaan kiinni. Toivon totisesti, ettei kukaan ota tätä kirjaimellisesti ja todesta. Niin kauan kun tulipesässä kytee vielä yhtään tulta, peltejä ei todellakaan laiteta kiinni, ellei haluta kuolla häkäkaasuihin. En tiedä mitä alkukielisessä tekstissä luki ja mikä on suomennoksen osuus tässä, enkä edes tiedä mikä englanninkielisessä sanastossa on oikea termi uuninluukun ilma-aukoille tai ilmanottoaukoille. Ne voi kyllä laittaa kiinni tai lähes kiinni, jolloin tuli palaa hallitummin. Mutta kyse ei siis ole pelleistä. Toiseksi myös; kamiinaan ei mitenkään saada yön yli pysyvää tulta.
Tällä kirjalla Helmet-haasteen kohtaan 16. Kirjassa liikutaan toden ja epätoden rajamailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti