Seppo Jokinen; Koskinen ja siimamies

No nyt. Nyt oli niin mielenkiintoinen kirja, että oksat pois. Siis mielenkiintoinen siksi, että tämän kirjan kieli oli jotain aivan toiselta planeetalta! 

Ensin itse tarinaan: se oli tavallinen hyvä dekkari ja Koskis-sarjan aloittaja, tätä aion lukea jatkossa lisää. 

Ja sitten niihin uskomattomiin sana-elämyksiin. 

Rätkä - Tällä sanalla kirjassa tarkoitettiin prätkää, joka on jo itsessään mukavan vanhahtava sana, mutta sellainen, jonka kaikki tunnistaa. Mutta rätkä? Ei ikimaailmassa sellaista sanaa voi olla? Onko kukaan koskaan kuullut kenenkään käyttävän sanaa rätkä? Ei. 

Rapukko - tällä sanalla tarkoitettiin rappua, sellaista kerrostalon rappukäytävää. Rapukko ei voi olla mikään oikea sana, ei ainakaan 70-luvun jälkeen - tiedän sen itse, asuin lapsena kerrostalossa ja b-rapussa. Kuinka vanha Seppo Jokinen oikein on? (Okei, tarkistettu; syntynyt v. 49). Kirja on kirjoitettu vuonna 1996.

Suntis-huulet. Siis mitkä?? Nuori mies oli kehunut tyttöystäväänsä että tällä on oikein suntis-huulet. Mitkäköhän ne on =).
Skinari - tällä tarkoitettiin skinheadia eli skiniä. Mutta että muodossa skinari?
Kartanoauto - Vau! Myös Berliininpoppelit -sarjassa suomentaja on kääntänyt farmarin kartanoautoksi. Mahtavaa, tällainen vanha täysin käytöstä poistettu sana. Onko joskus oikeasti puhuttu kartanoautoista farmariauton sijaan?

Kirja sijoittuu Tampereelle. On mahdollista, että Tampereen murteessa on jotain omituisuuksia verrattuna normaaliin puhuttuun yleiskieleen, mutta mielestäni näitä murresanoja ei silloin voi käyttää, jos kirja on muuten kirjoitettu yleiskielellä. Tämä oli. Poikkeuksena on sitten tarkoituksella kannesta kanteen murteella kirjoitetut romaanit, jolloin murre on tärkeä kirjan kantava voima. Silloin teksti voi vilistä hupaisia ja vaikeita murresanoja, jotka tottumaton lukija todennäköisesti huvittuneena googlesta selvittää sitä  mukaa, kun niitä tulee esiin.

Nyt on aivan hirveä hinku saada äkkiä lisää tätä sarjaa, että voin seurata, kauhtuuko nämä kielen omituisuudet vuosien saatossa ja tulevien kirjojen matkassa! Pidin kovasti kirjan juonesta ja rakenteesta, päähenkilö-Koskisesta. Kivaa, kun löytää uuden kirjailijan, jolla on monia kirjoja. Taas pitkäksi aikaa tiedossa luettavaa, ei tarvitse lähetä kirjastosta tyhjin käsin. Tai siis, eihän sieltä koskaan tarvitse lähteä, päinvastoin...