Joel Dicker; Huoneen 622 arvoitus

 648-sivuinen järkäle, jonka lukeminen oli kuitenkin nopeaa ja joutuisaa. Nämä Dickerit on ladottu jotenkin siten, että sivut sisältävät tekstiä vähemmän. Mutta mutta. Olen lukenut jokusen aikaisemman Dickerin ja ne olivat kyllä parempia. Kaikissa on joku jännä twisti; joku sellainen juonen käänne, jolla vähän huijataan lukijaa tai annetaan asioiden kääntyä monta kertaa oikein-väärin-oikein, eikä oikein voi olla varma, mikä on tottta... 

Huoneen 622 arvoituksessa tällainen erikoinen kiemura oli se, että kirjassa on erikseen kehyskertomus ja sen sisällä toinen kertomus. Mielestäni täydellisen turhaa kikkailua. Sisällä oleva kertomus oli jännitystarina murhasta geneveläisessä pankkimaailmassa. Se oli jännittävä ja vähän epäuskottava, mutta mielenkiintoinen. Sitten se kirjan kehyskertomus, kirjailijan minä-tarina siitä miten hän ottaa murhasta selvää.. se oli täydellisen turha. Kirja olisi kantanut ilman sitäkin ja vieläpä paljon paremmin. 

Helmet -haasteessa: 11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

Anna Jansson; Varjo kannoillasi

 

Pidin jo sarjan ensimmäisestä Kristoffer Bark -dekkarista, mutta tästä toisesta osasta vielä paljon enemmän. Bark jatkaa edelleen terapiakäyntejä ja on päättömästi ihastunut terapeuttiinsa. Terapeuttia tarvitsisi myös poliisi Sara, joka kuuluu Barkin tiimiin, mutta on burn outin vuoksi sairauslomalla. Häntä vainotaan; tehdään turhia lastensuojeluilmoituksia, varastetaan laskuja, jotka sitten menevät ulosottoon... Sara ei jaksa arkea ja luulee tulevansa hulluksi. Yllättäen samaa koki vuosia sitten karmealla tavalla murhattu Emelie, jonka tapaus nostetaan uudelleen esiin Kristoffer Barkin pöydälle. Kirja oli jännittävä ja vauhdikas, odotan kovasti lisää tätä sarjaa.

Johanna Tuomola; Murhaaja vierelläsi

 

Tässä Noora Nurkka -osassa Noora kamppailee lastensa huoltajuudesta, kun kelvoton isä aiheuttaa taas hankaluuksia. Rikoskomisario Pentti Litmanen palaa pitkältä poissaololta työhönsä ja poliisit selvittävät usean kadonneet ihmisen arvoitusta. Kun ruumiita alkaa löytyä, kaikki viittaavat sarjamurhaajaan.

Jälleen hyvä, maanläheinen ja helppo dekkari.

M. J. McGrath; Lumipoika

 Lumipoika -dekkari sijoittuu Alaskaan ja sen hyytäviin tunnelmiin. Päähenkilö Edie Kiglatuk on tullut avustamaan ex-aviomiestään koiravaljakkokisassa.  Edie on itse kotoisin Ellesmerensaarelta, vielä paljon pohjoisemmasta inuiïttien maasta. Yllättäen hän löytää kuolleen vauvan ruumiin jään ja lumen peitosta ja siitä lähtee käyntiin salamyhkäinen poliisitutkinta. Lapsenmurhasta syytetään miestä, joka kuuluu eri uskontokuntaan ja lahkolaisiin. Mutta syyllinen saattaa löytyä lähempää. Tapahtumissa oma osansa on Anchoragen pormestarilla ja tiimillä. Alueella paljastuu ihmiskauppatapaus.

Rakastan Alaskaa! Olen myös omaksi ilokseni opiskellut paljon asioita eskimo-kansoista ja jupikeista sekä inuiiteista. Joten olen mielestäni jopa jonkin verran kartalla näistä kansallisuuksista. Silti tämän kirjan myötä olin aika sekaisin, kuka oli mitäkin. Olin sekaisin myös maantieteellisesti. Välillä oltiin etelämmässä ja välillä pohjoisemmassa ja vaikka kansissa oli Alaskan kartta, niin en oikein pysynyt kärryillä. Melko kiva dekkari silti.

Helmet-haasteessa: 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa

Aulikki Oksanen; Entiset vyötäröt

 Aulikki Oksasen Entiset vyötäröt on pieni novellikokoelma tavallisista tallaajista. Mielenterveyspotilaista, vankeustuomiota istuneista, raksamiehistä ja ex-iskelmätähdistä. Ihmiselo ei nouse kovin huikeisiin sfääreihin, enemmin madellaan tuolla ojanpohjan puolella. Tai lähiökuppiloiden oluen tuoksussa, kantakapakoissa ja grillijonoissa. Oksanen on taitava kirjoittaja ja saa romaanihenkilönsä eloon. Kirja on kirjoitettu jo 1986 ja ihan hyvin on kestänyt aikaa näihin päiviin asti.

Helmet-haasteessa: 39. Novellikokoelma

James Bowen; Bobin pieni viisauskirja

 Valitettavasti totean, ettei Bobin pieni viisauskirja vakuuttanut. Ehkä se ensimmäinen katukatti-Bobista kertova kirja olisi parempi? En ole lukenut sitä. Tämä oli vähän niin kuin peräkkäin laitettuja elämän aforismeja onnellisuudesta ja elämässä pärjäämisestä. Niin kliseistä, ettei kyllä mikään. Siis suorastaan lässyn-lässyn. Kissat on ihan kivoja, mietin olisiko sillä mitään merkitystä, kuvailisiko kirjailija elämän viisauksia kissansa, koiran, papukaijan, kämppäkaverin vai rönsyliljan kautta. Ei. Mutta nämä tällaiset "Jokainen tarvitsee myös omaa tilaa" ja "Nauti tästä päivästä" -tyyppiset haihattelut oli kyllä jotain todella noloa. Kirjan piti olla nimensä mukaan pieni. Voi taivas miten pitkältä se tuntui, kun kaikki luvut ja kaikki osat toistivat sitä samaa. Kaikki kunnia toki kirjailijalle ja Bobille, joka tänä päivänä elää kissojen taivaassa.

Helmet-haasteessa: 23. Pieni kirja

Oscar Wilde; Dorian Grayn muotokuva

Oscar Wilden klassikko Dorian Grayn muotokuva on edesmenneen äitini kirjahyllystä. Tämä on Aulis Nopsasen suomentama versio vuodelta 1947. Tarina ilmestyi sarjana aikakauslehdessä 1890-luvulla.  Kirja kiehtoi minua jo lapsena, kun äitini kertoi sen huiman jännittävän ja karmivan juonen. Olin tuolloin kuvakirja-ikäinen ja pahoittelin suunnattomasti, ettei kirjassa ollut kuvitusta! Niinpä jouduin vain kuvittelemaan, minkälainen Dorian Grayn muotokuva oli ja minkälaiseksi se muuttui Dorianin paheellisten syntien myötä. Mutta, ellen ole ihan väärässä, niin lapsuudessani tämä tuli myös televisiosta. Olisinko mahdollisesti nähnyt jonkun version Dorian Graysta, vaikea sanoa. Uudempia elokuvia tästä ainakin on tehty, satuin huomaamaan googletuksella.

 Kirjan tapahtumat sijoittuvat siis 1800-luvun Lontooseen ja päähenkilö Dorian Gray, kuvankaunis parikymppinen nuorimies, hullaantuu omasta kauneudestaan ja muotokuvasta, jonka taidemaalari hänestä maalaa. Hän toivoo, ettei koskaan menettäisi kauneuttaan ja nuoruuttaan, vaan tuo maalaus vanhenisi hänen puolestaan. Loppu on legendaa.

Aluksi kirja oli vähän raskas vanhahtavan kielen takia, mutta siihen tottui. Osittain kirjailijan asenne myös vähän rasitti, hän oli selvästi istuttanut romaanihenkilöihinsä omia mielipiteitään. Selvää naisvihaa ja homoeroottista poikarakkauden ihannointia, ei tosin mitään sinne päinkään suoraan sanottuna. Oscar Wildehän itse joutui kuritushuoneelle pakkotyöhön saatuaan tuomion homoseksuaalisuudesta. Oi aikoja, oi tapoja. No, vaikka kirja oli vähän raskas, niin onneksi se oli myös suhteellisen nopeasti luettu. Ihan hyvä lukea tämä jo yleissivistyksenkin takia. Mutta miksei elokuva ajaisi saman asian. Onkohan vastaavaa konseptia muuten kukaan jälkipolvien kauhukirjailija käyttänyt? 

Helmet: 21. Kirja liittyy lapsuuteesi

Heidi Liehu; Omenapuu odottaa minua takaisin

 Omenapuu odottaa minua takaisin on pieni runokokoelma omenapuista vähän muistakin puista. Kuusista, männyistä, lehmuksista ja hieman linnuista. Takakansi lupaa pysähdyttäviä runoja elämän ihmeen äärellä. Tämä oli minulta sujuvasti luettu, yleensä pidän luontoaiheisista runoista, en muista. Mutta toiset ovat parempia kuin toiset.

Helmet-haaste: 12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana

Stefan Ahnhem; Viimeinen naula

 Viimeinen naula on Fabian Risk-sarjan päätösosa. Pidin ja en pitänyt kirjasta. Tosi hienoa nyt kyllä, että tämä sarja on kokonaan luettu ja juonen kaikki langat päätelty. Ja jännittävää ja koukuttavaakin oli lukea. Mutta olihan osa vähän epäuskottavaa ja aika karmeaa. Väkivaltaakin oli, iljettävyyksiä ja sellaista mukiloimista, että ihmettelen, miten kukaan voi selvitä hengissä tuosta kaikesta. 

Ilkeän poliisipomon Kim Sleiznerin tarina saa tässä osassa päätöksensä ja samoin hänen etsintäkuulutusta paossa olevan vastustajajansa Dunja Hougaardin tarina. Muista poliiseista lukijaa pidetään välillä jännityksessä, kuka on kenenkin puolella. Oikeastaan jännää muuten, miten Fabian Risk-nimetty sarja sisältää niin vähän itse Fabian Riskiä, joka oikeasti tuntuu olevan vain sivuhenkilö varsinkin tässä viimeisessä kirjassa.

Johanna Tuomola; Minkä taakseen jättää

 Neljäs osa Noora Nurkkaa. Viime kirjassa sattuneen ampumistapauksen jäljiltä Noora Nurkka käy terapiassa puhumassa vaikeuksistaan. Vastentahtoisesti, kuten poliisit kirjallisuudessa aina tekevät. Se oli kirjan vähiten hyvää antia. Muuten mukavan tasainen jännäri, joskin inhottavasta aiheesta; raiskatuista miehistä. Sarjaraiskaaja riehuu Lohjalla ja kylvää uhreilleen julkista häpeää. Poliisityössä Nooraa kuormittaa myös nuoren näpistelijätytön tarina, perheessä on jotain pahasti vialla.

John Grisham; Sateentekijä

 Joskus nuorempana luin muutamia näitä Grishamin oikeussalidraamoja. Tämän sain vahingossa käsiini kaatopaikalle menevistä kirjoista ja ajattelin että edes luen sen tässä välissä, ennen kuin matka kaatsille jatkuu. Kyseessä on tyypillinen amerikkalainen oikeussalijuttu. Nuorelta leukemiaa sairastavalta pojalta evätään hoito, koska vakuutusyhtiö ei aio sitä maksaa, vaikka vakuutusmaksut on maksettu ajallaan ja kaiken järjen mukaan vakuutusyhtiön pitäisi maksaa potilaan luuydinsiirto. Asianajajaksi juuri valmistuva kirjan päähenkilö ottaa jutun omakseen ja taistelee tuulimyllyjä vastaan, eli vanhoja kaiken osaavia lakimieskonkareita uhmaten. Juttu oli vähän kliseinen ja "helppo". Riveiltä paistoi niin amerikkalaisuus että oli vähän sopeutumista. Ja jännää oli, miten koko ajan lueteltiin kustannuksia. Miten paljon maksoi mikäkin lasku, vuokra, takuu, puhelinten asennus lakitoimistoon, autopaikka, lentolippu, bussimatka... Viihdyttävä tarina joka tapauksessa, voin suositella, jos kestää 90-luvun viitekehyksen. Tämä kirja on kirjoitettu vuonna 1996 ja on aivan selvästi aikansa lapsi. 

Helmet-haasteessa: 35. Kirjassa on oikeudenkäynti

Eija Piekkari; Kaislikon kätköissä

 

Kaislikon kätköissä on kuudes osa Krisse Elo-sarjaa. Tässä sarjan osassa Krisse on muhkeasti raskaana, mutta poliisityöt ei jätä rauhaan. Kesäisestä kaislikosta löytyy naisen ruumis. Taas haastatellaan ja epäillään lähipiirin ihmisiä, ja sieltä se tekijäkin sitten löytyy. Poliisilaitoksen omituinen tutkintasihteeri Riikka kokee myös myöhään heränneitä murrosiän kapinointipuuskia.

Helmet-haasteessa: 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua