648-sivuinen järkäle, jonka lukeminen oli kuitenkin nopeaa ja joutuisaa. Nämä Dickerit on ladottu jotenkin siten, että sivut sisältävät tekstiä vähemmän. Mutta mutta. Olen lukenut jokusen aikaisemman Dickerin ja ne olivat kyllä parempia. Kaikissa on joku jännä twisti; joku sellainen juonen käänne, jolla vähän huijataan lukijaa tai annetaan asioiden kääntyä monta kertaa oikein-väärin-oikein, eikä oikein voi olla varma, mikä on tottta...
Huoneen 622 arvoituksessa tällainen erikoinen kiemura oli se, että kirjassa on erikseen kehyskertomus ja sen sisällä toinen kertomus. Mielestäni täydellisen turhaa kikkailua. Sisällä oleva kertomus oli jännitystarina murhasta geneveläisessä pankkimaailmassa. Se oli jännittävä ja vähän epäuskottava, mutta mielenkiintoinen. Sitten se kirjan kehyskertomus, kirjailijan minä-tarina siitä miten hän ottaa murhasta selvää.. se oli täydellisen turha. Kirja olisi kantanut ilman sitäkin ja vieläpä paljon paremmin.
Helmet -haasteessa: 11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti