Valitettavasti totean, ettei Bobin pieni viisauskirja vakuuttanut. Ehkä se ensimmäinen katukatti-Bobista kertova kirja olisi parempi? En ole lukenut sitä. Tämä oli vähän niin kuin peräkkäin laitettuja elämän aforismeja onnellisuudesta ja elämässä pärjäämisestä. Niin kliseistä, ettei kyllä mikään. Siis suorastaan lässyn-lässyn. Kissat on ihan kivoja, mietin olisiko sillä mitään merkitystä, kuvailisiko kirjailija elämän viisauksia kissansa, koiran, papukaijan, kämppäkaverin vai rönsyliljan kautta. Ei. Mutta nämä tällaiset "Jokainen tarvitsee myös omaa tilaa" ja "Nauti tästä päivästä" -tyyppiset haihattelut oli kyllä jotain todella noloa. Kirjan piti olla nimensä mukaan pieni. Voi taivas miten pitkältä se tuntui, kun kaikki luvut ja kaikki osat toistivat sitä samaa. Kaikki kunnia toki kirjailijalle ja Bobille, joka tänä päivänä elää kissojen taivaassa.
Helmet-haasteessa: 23. Pieni kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti