Oscar Wilde; Dorian Grayn muotokuva

Oscar Wilden klassikko Dorian Grayn muotokuva on edesmenneen äitini kirjahyllystä. Tämä on Aulis Nopsasen suomentama versio vuodelta 1947. Tarina ilmestyi sarjana aikakauslehdessä 1890-luvulla.  Kirja kiehtoi minua jo lapsena, kun äitini kertoi sen huiman jännittävän ja karmivan juonen. Olin tuolloin kuvakirja-ikäinen ja pahoittelin suunnattomasti, ettei kirjassa ollut kuvitusta! Niinpä jouduin vain kuvittelemaan, minkälainen Dorian Grayn muotokuva oli ja minkälaiseksi se muuttui Dorianin paheellisten syntien myötä. Mutta, ellen ole ihan väärässä, niin lapsuudessani tämä tuli myös televisiosta. Olisinko mahdollisesti nähnyt jonkun version Dorian Graysta, vaikea sanoa. Uudempia elokuvia tästä ainakin on tehty, satuin huomaamaan googletuksella.

 Kirjan tapahtumat sijoittuvat siis 1800-luvun Lontooseen ja päähenkilö Dorian Gray, kuvankaunis parikymppinen nuorimies, hullaantuu omasta kauneudestaan ja muotokuvasta, jonka taidemaalari hänestä maalaa. Hän toivoo, ettei koskaan menettäisi kauneuttaan ja nuoruuttaan, vaan tuo maalaus vanhenisi hänen puolestaan. Loppu on legendaa.

Aluksi kirja oli vähän raskas vanhahtavan kielen takia, mutta siihen tottui. Osittain kirjailijan asenne myös vähän rasitti, hän oli selvästi istuttanut romaanihenkilöihinsä omia mielipiteitään. Selvää naisvihaa ja homoeroottista poikarakkauden ihannointia, ei tosin mitään sinne päinkään suoraan sanottuna. Oscar Wildehän itse joutui kuritushuoneelle pakkotyöhön saatuaan tuomion homoseksuaalisuudesta. Oi aikoja, oi tapoja. No, vaikka kirja oli vähän raskas, niin onneksi se oli myös suhteellisen nopeasti luettu. Ihan hyvä lukea tämä jo yleissivistyksenkin takia. Mutta miksei elokuva ajaisi saman asian. Onkohan vastaavaa konseptia muuten kukaan jälkipolvien kauhukirjailija käyttänyt? 

Helmet: 21. Kirja liittyy lapsuuteesi