Ane Riel; Pihka

 Olipas erikoinen, karmea ja kiehtova kirja. Vastenmielinen, surullinen, uskomaton. Kirjan päähenkilö on Liv-tyttönen, joka asuu perheensä kanssa melkein eristyksissä saarella. Perhe on kaikkea muuta kuin normaali. Livin isä hamstraa tavaraa kotiinsa niin paljon, että seassa ei mahdu liikkumaan.  Livin äiti on niin lihava, että makaa vain sängyssä. Kun Liv on siinä iässä, että hänen pitäisi aloittaa koulu, vanhemmat ilmoittavat tyttärensä kuolleeksi. 

Kirjassa oli paljon vastenmielistä roskaröykkiöiden ja tavaran hamstraamisen kuvailua. Mutta jäin jotenkin kaipaamaan selitystä, miksi nämä kirjan ihmismielet olivat näin sairaita. Miksi ihminen lopulta luovuttaa, ei jaksa enää mitään, ei edes ruoki kotieläimiään? Oli hyvin epämiellyttävä ajatus. Vaikka kirja oli siis jollain tasolla kiehtova, niin en oikein tiedä tykkäsinkö siitä vai en.

Pierre Lemaitre; Kyykäärme

 Kyykäärme kertoo 63-vuotiaasta palkkatappajasta, Mathildesta. Jo alkuasetelma on riemastuttava. Mathildella menee muuten oikein hyvin räiskiessään ihmisiä hengiltä, mutta kun tuo muisti tuppaa reistaamaan. Siinä saattaa käydä niin ikävästi, että tuleekin tappaneeksi ihan väärän tyypin. Tai käyttäneeksi väärää asetta, unohtaneeksi paperille kirjoitettuja toimeksiantoja väärään paikkaan tai muuta epämukavaa. Harmillisen vähän avattiin palkkamurha-työnantaja-verkostoa. Kirjassa annettiin ymmärtää, että taustalla toimii hyvinkin järjestäytynyt yhdistys, hyvä ettei työterveyshuoltoa ja tyky-päiviä järjestetty. Kirjalla kiva idea, mutta ei parasta Lemaitrea. Kirjassa häiritsi koira. Koirat. 

Seppo Jokinen; Vihan sukua

 Äänikirjana kuunneltua mökkimatkoja ajellen. Komisario Koskinen saa tutkittavakseen jutun, jossa junaradan vieressä räjähtää pommi ja terroriteoksikin sitä epäillään. Ihan mukava jännäritarina, tällaiset matalalentoiset suomalaiset ovat mukavan varmoja tapauksia. Lukijasta en pitänyt valitettavasti, mutta kirjan aikana siihen vähän tottui eikä tarvinnut koko ajan kiristellä hampaita.

Enni Mustonen; Tekijä

 

Tässä kirjassa viimeinkin vanha  Ida kuolee. Lapsenlapsi Ida työskentelee Marimekolle ja kirjassa kuvaillaan paljon Armi Ratiaa. Aika negatiiviseen sävyyn. On mahtanut olla ikävä ja ilkeä työnantaja. Kirja oli hieman edellistä osaa parempi, mutta kyllä nyt olenkin väsynyt tähän sarjaan.

Tommi Kinnunen; Lopotti

 Lainasin tämän äänikirjana, eikä missään mainittu, että tämä onkin samaa sukutarinaa, kuin Kinnusen edellinen kirja Neljäntienristeys. Itse asiassa löysin siitä maininnan vasta kun olin lukenut Lopotin. Meni kyllä aika täydestä ihan itsenäisenäkin kirjana, mutta jäin kaipaamaan tietoa siitä, miksi Helena oli sokea. En ole ihan varma, mutta muistelen kirjassa kerrotun, että Helena olisi sokeutunut lapsena, eikä olisi ollut syntymäsokea. Jostain taudista puhuttiin. Hm, ehkä tulen lukeneeksi sen edellisenkin kirjan, joskin se painottuu tietääkseni sotavuosiin ja olen niin täynnä sotaa ja sotavuosien kurjuutta, että joskus sellaisten jaksaminen ottaa vähän voimille. Kirjan teemoja on erilaisuus, homous ja sokeus. Pohjoisessa asuvaan sukuun osuu kumpiakin. Sokea Helena ja hänen kohtalonsa oli koskettavaa ja piristävästi erilaista! En ole tainnut koskaan lukea sokeasta päähenkilöstä. Tuomas taas oli homo. Sen sijaan minulta meni täysin ohi Helenan ja Johannes-veljen isän homous, se tuli ilmi vasta ihan ohimennen jossain kirjan loppupuolella ja se taisi myöskin olla aihe, jota tämän sukutarinan edellinen kirja käsitteli enemmän. Kirja kertoi koskettavasti henkilöistään, mutta oikeasti halusin tietää paljon enemmän ja nyt kaduttaa, etten ole lukenut ensimmäistä osaa. Helenan sokeuden syy salattiin, mutta salattiinpa Helenan vanhuuspäivien sairauskin. Olisiko lukijan pitänyt osata lukea diagnoosi rivien välistä, osasiko kaikki muut paitsi minä? Helenan toinen käsi ei ainakaan toiminut, vaan oli osittain halvaantunut? Helenalla taisi myös olla jotain muistisairautta, tai ainakin pidätysongelmia, pyörätuoliinkin joutui? No, jäi kaivelemaan ja siksi tällä kirjalla Helmet -haasteen kohtaan:

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää

Annamari Marttinen; Häiriömerkintä

 Kirjan päähenkilö on Karoliina, eronnut äiti, joka ostaa uuden asunnon samaan aikaan, kun on myymässä vanhaa. Sitten käykin niin, ettei vanha asunto menekään kaupaksi. Ja uuteen on tehty kalliit keittiöremontit ja rahaa on palanut. Tämän jälkeen Karoliina jää vielä työttömäksi. Hirveä tilanne. Tästä selvitäkseen Karoliina ottaa ensimmäisen pikavipin. Sitten toisen. Ahdistavaa. Ehkä kirja on kirjoitettu siksi, että lukija saisi taputtaa itseään olkapäälle ja huokaista helpotuksesta minä en ainakaan olisi noin tyhmä ja minulle ei ainakaan voisi tapahtua noin. Arki kaatuu Karoliinan päälle. Tulee joulut ja pääsiäiset ja välillä teinitytär Lumi on Karoliinan luona, välillä isällään. Karoliinan pitäisi laittaa jouluruokaa ja esittää kaiken olevan hyvin. Perintätoimistojen kirjekuoret hän sujauttaa laatikoihin avaamatta niitä. Miten noloa sekin, kun remonttimiehet tulevat oven taakse kyselemään, miksei Karoliina ole maksanut. Oli aika silmiä avaava kirja. Mutta sen autonsa Karoliina olisi voinut myydä. Ja miksei Karoliina vieraillut mummollaan koskaan, oli aika omituista, että 85-vuotias mummo asuu jossain yksin ja soittelee ja pyytelee Karoliinaa ja Lumia käymään jouluksi, pääsiäiseksi... mutta Karoliina ei käy kylässä. 

Nita Prose; Huonesiivooja

 Molly on huonesiivooja loistohotellissa. Moppi-Molly, kuten työkaverit kutsuvat. Eräänä päivänä Molly löytää asiakkaan kuolleena hotellihuoneesta. Yksin asuva, muiden silmissä poikkeava ja erityislaatuinen Molly joutuu murhasta epäillyksi. Molly ei huomaa, jos työkaverit pelaavat likaisin kortein, Mollya on helppo kusettaa, hän ei tajua kätkettyjä merkityksiä eikä vinoilua. Molly on ihan parasta. Niin tykkään tällaisista oman tien kulkijoista kirjallisuudessa. Tällaisiahan oli Sirkka ja Eleanorkin.

Kirja on julkaistu v. 2022, joten se napsahtaa Helmet -haasteen kohtaan: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2022

Jorn Lier Horst; Suljettu talveksi

 Seitsemäs osa William Wisting-sarjaa, josta olen lukenut tätä ennen vain yhden, kun en saa näitä käsiini järjestyksessä. Tässä sarjassa se ei onneksi hirveästi haittaa, sillä tarinat keskittyvät enemmin rikostapauksiin ja vain vähemmän päähenkilöiden siviilielämään. Suljettu talveksi-dekkari alkaa kesämökkialueelta. Kun eräs mökinomistaja saapuu paikalle laittaakseen mökin talvikuntoon, hän huomaakin mökkiinsä murtaudutun. Rikoskopla on riehunut myös muissa alueen mökeissä ja yhdestä löytyy ruumis, jota kukaan ei tunnista. Wisting joutuu itse hyökkäyksen kohteeksi, joutuu matkustamaan ulkomaille selvittääkseen rikollisjärjestön toimintaa ja kaiken tämän lisäksi hätäilee tyttärensä Linen pärjäämisestä omalla kesämökillään. Helppolukuinen jännäri, jossa ei ollut liikaa väkivaltaa. Kuolleiden lintujen arvoituksen muuten arvasin heti.