Lainasin tämän äänikirjana, eikä missään mainittu, että tämä onkin samaa sukutarinaa, kuin Kinnusen edellinen kirja Neljäntienristeys. Itse asiassa löysin siitä maininnan vasta kun olin lukenut Lopotin. Meni kyllä aika täydestä ihan itsenäisenäkin kirjana, mutta jäin kaipaamaan tietoa siitä, miksi Helena oli sokea. En ole ihan varma, mutta muistelen kirjassa kerrotun, että Helena olisi sokeutunut lapsena, eikä olisi ollut syntymäsokea. Jostain taudista puhuttiin. Hm, ehkä tulen lukeneeksi sen edellisenkin kirjan, joskin se painottuu tietääkseni sotavuosiin ja olen niin täynnä sotaa ja sotavuosien kurjuutta, että joskus sellaisten jaksaminen ottaa vähän voimille. Kirjan teemoja on erilaisuus, homous ja sokeus. Pohjoisessa asuvaan sukuun osuu kumpiakin. Sokea Helena ja hänen kohtalonsa oli koskettavaa ja piristävästi erilaista! En ole tainnut koskaan lukea sokeasta päähenkilöstä. Tuomas taas oli homo. Sen sijaan minulta meni täysin ohi Helenan ja Johannes-veljen isän homous, se tuli ilmi vasta ihan ohimennen jossain kirjan loppupuolella ja se taisi myöskin olla aihe, jota tämän sukutarinan edellinen kirja käsitteli enemmän. Kirja kertoi koskettavasti henkilöistään, mutta oikeasti halusin tietää paljon enemmän ja nyt kaduttaa, etten ole lukenut ensimmäistä osaa. Helenan sokeuden syy salattiin, mutta salattiinpa Helenan vanhuuspäivien sairauskin. Olisiko lukijan pitänyt osata lukea diagnoosi rivien välistä, osasiko kaikki muut paitsi minä? Helenan toinen käsi ei ainakaan toiminut, vaan oli osittain halvaantunut? Helenalla taisi myös olla jotain muistisairautta, tai ainakin pidätysongelmia, pyörätuoliinkin joutui? No, jäi kaivelemaan ja siksi tällä kirjalla Helmet -haasteen kohtaan:
15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti