Kirjan päähenkilö on Karoliina, eronnut äiti, joka ostaa uuden asunnon samaan aikaan, kun on myymässä vanhaa. Sitten käykin niin, ettei vanha asunto menekään kaupaksi. Ja uuteen on tehty kalliit keittiöremontit ja rahaa on palanut. Tämän jälkeen Karoliina jää vielä työttömäksi. Hirveä tilanne. Tästä selvitäkseen Karoliina ottaa ensimmäisen pikavipin. Sitten toisen. Ahdistavaa. Ehkä kirja on kirjoitettu siksi, että lukija saisi taputtaa itseään olkapäälle ja huokaista helpotuksesta minä en ainakaan olisi noin tyhmä ja minulle ei ainakaan voisi tapahtua noin. Arki kaatuu Karoliinan päälle. Tulee joulut ja pääsiäiset ja välillä teinitytär Lumi on Karoliinan luona, välillä isällään. Karoliinan pitäisi laittaa jouluruokaa ja esittää kaiken olevan hyvin. Perintätoimistojen kirjekuoret hän sujauttaa laatikoihin avaamatta niitä. Miten noloa sekin, kun remonttimiehet tulevat oven taakse kyselemään, miksei Karoliina ole maksanut. Oli aika silmiä avaava kirja. Mutta sen autonsa Karoliina olisi voinut myydä. Ja miksei Karoliina vieraillut mummollaan koskaan, oli aika omituista, että 85-vuotias mummo asuu jossain yksin ja soittelee ja pyytelee Karoliinaa ja Lumia käymään jouluksi, pääsiäiseksi... mutta Karoliina ei käy kylässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti