Jälleen yksi Juha Muhos-tarina. Näitä on nyt tullut luettua paljon, koska lainaan kirjoja uudesta ilmaisesta Kansalliskirjaston e-kirjastosta ja siellä on valitettavan vähän mitään luettavaa. Kourallinen dekkareita ja jostain syystä juuri nämä Lehtiöt... jotka ovat harvemmin lainassa ja vapaana lainattavaksi. Kyseisen sovelluspalvelun erikoisuuksiin kuuluu siis se, että kutakin kirjaa voi lukea vain yksi käyttäjä kerrallaan. Toivon palvelun laajenevan ja saavan paljon uusia kirjoja. Toki pitää olla iloinen, että kunnat yleensä tarjoavat tällaista palvelua ilmaiseksi asukkailleen.
Tässä romaanissa Juha Muhonen ja poliisitiiminsä tutkivat ruumislöytöä, joka tehdään jonkinlaisessa aitamuurissa. Juoni on taas ihan tavallinen ja luettava, mutta käytin suurimman osan ajasta pähkäillessäni, että miten se ruumis nyt oikein olikaan ja missä. Luin monta kertaa, enkä tajunnut. Rankkasade ja tulvavedet kuitenkin hajottivat jotain muuria, jonka sisään(?) oli haudattu ruumis. En oikein ymmärtänyt, oliko muurilla siis kaksi eri seinää, eli oliko niin kuin ontto vai miten sen sisältä voi löytyä maata ja sen maan seassa ihmisen jäänteet. Olipa erikoista. Jännää. Pitäisi nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti