Ei siitä pääse yli eikä ympäri, että Stephen King yksinkertaisesti vaan on ihan tavattoman taitava kirjailija. En ole ihastunut hänen yliluonnolliseen genreen, mutta minkäs teet kun joku vaan osaa kirjoittaa. Tämä mersumies -trilogia on niitä ei-yliluonnollisia juttuja, joskin tämä viimeinen osa menee jo vähän yliluonnollisen puolelle. Ei pahasti, ei ollenkaan, kyllä tämän ihan hyvin vielä sietää. Edelleen luetaan Bill Hodgesista ja hänen yksityisetsivä-kumppanistaan Hollysta. Mersumies, joka on maannut vuosikausia lähes vegetatiivisessa tilassa hoitolaitoksessa, ottaa taas mittaa vanhoista vihollisistaan. Kirjassa on myös luopumista ja hyvästijättöjä. Tarina on nipussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti