Inger Frimansson; Kissa joka ei kuollut

Kutkuttavaa jännitystä Frimanssonin tapaan. Kissa joka ei kuollut kertoo hyytävän tarinan, mitä tapahtuu Bethin ja Ulfin kesänviettopaikassa. Takakansi lupaa näin: "Psykologisen trillerin kuningatar tutkii kylmän viileästi tappajan mieltä ja näyttää, miten tavallisen ihmisen tavallinen elämä muuttuu hyytäväksi helvetiksi yhden väärän päätöksen takia". Juuri näin se menee.

Yksi asia jäi häiritsemään. Kirjan tapahtumapaikkana on sisarusten kesänviettopaikka, jonka he ovat perineet vanhemmiltaan. Sisarukset Beth ja Juni ovat siis käyneet kyseisellä tilalla kesänvietossa jo lapsuusvuosista alkaen. Aivan kirjan viimeisillä sivuilla Beth tapaa Kaarinan, joka asuu melko lähellä Bethin kesänviettopaikkaa. Ja Beth toteaa, ettei tiennyt lähettyvillä olevan taloja ja asutusta. Tätä minä en kyllä osta. Jos ihminen viettää vuosikymmeniä kaikki kesänsä jossain, niin missä pullossa hän elää, ellei tiedä mitään parin kilometrin päässä olevan taloista? Miten voi välttyä yhteisiltä tienkäyttömaksuilta, mahdollisilta vesiosuuskunnilta, jätehuollolta, postinjakelulta, lumityösopimuksilta ja kyllähän nyt ihmiset kävelevät tai lenkkeilevät kesälomapaikoistaankin käsin. Eli vaikuttaa siltä, kuin kirjailijalla ei olisi oikein omakohtaista kokemusta ts. tietoa mökkeilystä tai kesälomapaikoista. Ja silloin on kyllä vaarallista lähteä kirjoittamaan asiasta, josta ei mitään tiedä.

Mutta hui, ovat nämä Frimanssonit aika hyytäviä, pitää kohta päästä käsiksi perusdekkariin, jossa vain tapahtuu tavallinen murha ja poliisit sitä leppoisasti selvittelevät =).