P.D James taitaa olla minulle uusi tuttavuus, en ainakaan
muista lukeneeni häneltä ennen mitään. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta
aika lailla ennalta arvattavan tyylinen tämä dekkari olikin. Oikeen perus-brittiläinen,
hyvässä ja pahassa. Sieltä aina kuultaa läpi sellainen luokkahenkisyys, joka
pikkuisen saattaa ärsyttää. On hienostoa, eliittiä ja rikkaita ja toisaalta
sitten heidän palvelijansa ja köyhät ja muu alemman luokan kansa. Hm.
Adam Dalglieshin ja hänen ryhmänsä murhatutkimus tapahtuu saarella.
Mielenkiintoinen miljöö, varsinkin kun saarella puhkeaa vielä SARS ja ollaan eristyksissä ja karanteenissa. Tässä on jotain todella agathachristiemaista. Minun oli välillä vähän vaikea pysyä
kärryillä kaikissa henkilöissä, mutta onneksi ne oli tehty aika karikatyyrisiksi, se vähän auttoi. Oli rikas vanharouva, ylpeä kirjailija, alkoholisoitunut pappi, huumehörhö-tyttö, hoitovirheen tehnyt lääkäri jne...
Majakka oli ihan jännittävä dekkari, pidin tästä niin
paljon, että James jatkaa lukulistallani tästä lähin. Onkohan muuten yhtään
dekkaristia, joka ei sillä jatkaisi, tätäkin sopii miettiä.
Murha-aseen etsiminen meni minusta yhdessä vaiheessa
vähän epäuskottavuuden puolelle. Veristä kiveä lähdettiin etsimään kuin sikaa
säkissä jyrkänteen alta erittäin vaikeista kiipeilymaastoista. Ilman mitään
vakuutta sille, että murha-ase edes olisi siellä. Murhaajahan on voinut kätkeä
sen ihan minne tahansa, heittää jonnekin niitylle, viedä kotiin, naapurin kotiin,
kaivaa maahan… miksi juuri jyrkänteen alle? Ja arvatkaa löytyikö tämä
heinäsuovassa majaillut neula sieltä…
Osallistun myös tällä kirjalla Satun luettujen saari-haasteeseen, vaikka olen varannut sitä varten myös islantilaisen Arnaldur
Indridasonin teoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti