torstai 18. huhtikuuta 2013

Simon Beckett; Multiin kätketyt




Simon Beckett on mielestäni niitä kirjailijoita, jotka eivät ainakaan paranna kirjallisia suorituksiaan vuosien kuluessa. Tämä oli nyt neljäs lukemani Beckett ja paras tästä sarjasta on ollut kirja numero 2 eli Luihin kirjoitettu. Mitään huippua nämä eivät mitkään ole, mutta lukemisen arvoisia kyllä. Näissä mennään aika yli-inhimillisiin suoritteisiin ja epäuskottaviin seikkoihin, enkä oikein tiedä, pitäisikö niihin vaan suhtautua sormien läpi. Kun tarpeeksi hulluksi menee, siihen ei voi vakavasti kiinnittää huomiotakaan. Pitäisikö dekkareiden sitten olla jalat maassa –sarjaa, joissa ei tapahdu mitään epäuskottavaa?
Multiin kätketyt toi mieleeni Pendergast-dekkarin Kuoleman asetelma. Kummassakin on maanalaisia luolia, joissa pahantekijä lymyilee. Ihan oikeasti, haloo: ei tuollaisia ole =). Tai siis on niitä luolia, mutta… Kummassakin on yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt ”hirviö”, murhaaja, jota kohtaan herätetään lukijan myötätuntoa kertomalla surkeasta lapsuudesta ja kiusaamisesta, minkä seurauksena vammainen tai epänormaali lapsi on muuttunut hirviöksi.  Aina niin tämä sama laulu. No mutta hei, pitäisikö minun sitten lopettaa nämä dekkarit, jos en tätä samaa kestä =). Ei, en lopeta vielä, dekkarit ovat niin ihanaa pakoa arjesta.
Inhosin kirjan Sophieta. Että voi olla inhottava akka. Ja tyhmäkin vielä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti