Pirkko Arhippa; Salat on aaltoihin saneltu

Nyt ei oikein irtoa tästä kirjasta mitään viisasta, sillä Arhipan viehätys karisi tätä lukiessa kummasti. Se mikä aluksi kiinnosti kiehtovan historian ja ajankuvan takia, tuntuukin yhtäkkiä tympeältä ja naiivilta. Kirja oli vuoden toistaiseksi huonoin dekkari, mutta ei niin huono, että olisin sen jättänyt kesken.
Kirjan murhatapaus on historiaa ja tapahtunut sodan aikana. Nyt muutama vuosikymmen myöhemmin siitä tulee jälleen ajankohtainen. Tarina rakentuu sille, miten ihmiset ovat muuttuneet. Miten silloisista sotamiehistä on tullut toimitusjohtajia ja toimittajia tai autokauppiaita ja alkoholisteja. On tapahtunut avioliittoja ja eroja. Yksi syyttää toista ja kolmas kiristää yhtä. Kaikki on tietävinään jotain, eikä murhaajakaan yhtäkkiä ole varma, onko hän murhannut ketään, onko koko murhaa edes tapahtunut. Mutta kiristäjä saa silti kuulan kalloonsa. Vyyhti on melkoinen.
Kirjan hahmot on nimetty siten, että menen niissä ihan taatusti sekaisin: on Vuolle ja Valanne ja Linko ja Karma. Ja Aalto ja Saalasto. Jotenkin nämä nimetkin jo tökkivät, enkä osaa selittää syytä =). Ne ovat niin tehtyjä.
Nooh... seuraavaksi jotain muuta.