perjantai 19. huhtikuuta 2013

Renate Dorrestein; Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa

Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa ei todellakaan tuottanut pettymystä. Mikä ihana kirja!
Heleenin lähes 80-vuotias äiti saa aivoinfarktin ja muuttuu puolivihannekseksi. Sanat ovat kadoksissa, ymmärrys on kadoksissa ja äidin mielestä on asiaankuuluvaa työntää käsi kultakalamaljaan ja syödä sieltä kalat suihinsa. Sairaalan odotushuoneessa. Tällaisia olen aina rakastanut =).
Heleenillä on toki omat kiemuransa omankin perheensä kanssa, avioliitto, murrosikäiset lapset, yrityksen hoitaminen, vaihdevuodet…. mutta lähinnä kirjassa keskitytään Heleenin äidin tarinaan. Tällaista voisin ahnehtia useammankin kirjan! Oikestaan olisin halunnut lukea tätä tarinaa vielä vähän enemmän ja pidemmälle. Melkeinhän tämä oli vasta niin kuin juonto tulevalle tarinalle ja kirja jäi pahasti kesken. Lisää!

4 kommenttia:

  1. Ihana tuo kirjan nimikin, joka jo kertoo paljon. Varmasti lukemisen arvoinen, sopii meikäläisenkin elämään tavallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu: monet on kehuneet tuota kirjan nimeä, kun se on jäänyt päähän ja on niin mahdottoman merkillinen. Mutta minusta taas tuo nimi oli vähän höhlä =). Mutta mä taidan itse olla vähän höhlä!

      Poista
  2. Olen kuullut tästä kirjasta (juuri sen nimen takia!), mutta nimi sai minut lähinnä haukottelemaan. En pidä seksinimistä kirjoissa, koska pelkään että joudun vahingossa lukemaan jotain harlekiinia, joka ei (enää) kiinnosta (nuorena kiinnosti). Mutta siis tästä kirjasta lienee harlekiinit kaukana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, harlekiinit ei kiitos =). Tästä onneksi on harlekiinit kaukana.

      Poista