En ollut ennen lukenut mitään Hämeen-Anttilalta, mutta sen verran nyt kiinnostuin tästä, että varmasti aion jatkossa lukea. Railon henkilöt olivat minusta vähän liian kliseemäisiä. Runoja rustaava sikatilan isäntä, kylähullu käsityöläistaiteilija ja sitten itse Tepa. Niin tyypillinen vaimoa pettävä "liikemies". Mutta yksinkertaisista henkilöistä oli yksinkertaisen helppo lukea =). Pohjois-Karjala on aivan ihana ihana miljöö. Jo pelkästään se antaa monta plussaa. Toinen plussa siitä, että tämä ei ollut rakkaustarina tai romanttinen hömppä. SUURI plussa siitä. Piristävää lukea kirja, jossa ei rakastuta. Miksi lähes kaikissa romaaneissa pitää rakastua? Ehkä siksi luen niin paljon dekkareita, koska ne ovat hyvin harvoin romanttista rakkauslässytystä.
Olen lukenut muutamia Hämeen-Anttilan kirjoja ja pitänytkin kovasti. Ne ovat hyvää viihdettä ja ainakin minulle melko erilaisia siihen nähden, mitä yleensä luen. Siksi ne ovat tuntuneet raikkailta tuulahduksilta. Ainoa lukemani Hämeen-Anttilan kirja, jolle en lämmennyt, on Sokkopeli. Sitä kannattaa ehkä varoa. :)
VastaaPoistaSokkopeliä siis vältän, tänään pitäisi kirjastosta hakea uusi satsi jotain hyvää =).
Poista