Pidin tästä Joka toiselle kuoppaa kaivaa -romaanista paljon, paljon enemmän kuin kirjasta Kolmas merkki. Tämä oli rautaa. Kiehtova ja vähän karmivakin kauhunäytelmä, joka sai alkunsa vuosikymmeniä sitten, kun pieni tyttö teljettiin kylmään kellariin... huiii... Ja sitten palataan nykyaikaan, jossa samaiselle maatilalle on perustettu hyvinvointipalveluita tarjoava hihhuli-yhteisö. Jännitystä on tiedossa, kun ensin rannasta löytyy murhattu nainen ja sitten vielä nämä menneisyyden haamut alkavat nousta esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti