Silkkipunoksessa seikkailee jälleen eläkeläisrouva ja
kuvataitelija Mailis Sarka, tällä kertaa Turkissa toteuttamassa toimeksiantoa
osmaanivaltakunnan orjuudesta kertovan kirjan kuvittamiseksi.
Matkakertomuksenakin tämä romaani on kiehtova. Minusta oli ihana lukea
Turkkilaisesta yhteiskunnasta, turismista, ruuista, juomista, liikenteestä, sen
historiallisista aarteista, maanteistä, oliivilehdoista, huviloista,
basaareista… niin matkustuskielteinen ihminen kuin olenkin! Ehkä parasta onkin,
kun saa lukea näistä kirjoissa, eikä itse tarvitse lähteä mihinkään.
Mutta sitten, sattuuhan siellä muutakin. Oikeasti on
sattunut jo vuosia aiemmin, koto-Suomessa. Nuoren naisen ruumis, tai oikeastaan
parikin, löytyy metsästä. Ja raskaana oleva ukrainalainen prostituoitu vangitaan
hirsihuvilaan koko raskautensa ajaksi Suomen talviseen korpeen. Ihmiskauppaa,
seksityöläisyyttä ja kaikkea karmeaa.
Nämä ovat vähän erilaisia dekkareita, tai eivät ehkä
dekkareita ollenkaan. Päähenkilö ei ratkaise mitään, eikä selvitä rikoksia. Hän
on niissä oikeastaan sivustakatsoja, jolle lopussa vyyhti selvitellään auki. En
osaa sanoa, pidänkö siitä ratkaisusta, mutta onhan se erilainen ja Pirjo
Tuominen on niin taitava kirjoittaja, että lukisin varmaan
moponkorjauskirjaakin hänen kirjoittamaan.
Persikkakakku. Se jäi kiinnostamaan. Mailis Sarka leipoi
elämänsä miehille persikkakakkua. Nyt jäi painamaan, että mitä ihmeen
persikkakakkua. Kuivakakkuako, jossa persikka oli soseena, vai jonkinlaista
torttua, jossa persikka oli siivutettuna kiilteen alla, tuskin
kermavaahto-persikka-täytekakkua ainakaan? Olisi nyt vähän avannut,
persikkakakku ei ole ihan tavallisimpia reseptejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti