Onnen tyttäret koostuu oikeastaan kolmesta romaanista; Onnen tyttäret, Askelten taito ja Kotimme Kevätniemi. Ja nyt kyllä täytyy sanoa, että tämä Kevätniemi-trilogia ei oikein kolahtanut. Tämä oli pahinta laatuaan. Tietenkin luin sen loppuun, koska halusin ehdottomasti tietää mitä henkilöille tapahtui, mutta... vähän vaikea oli jopa pysyä kärryillä siitä, kuka kukin on. Kumpi olikaan äiti ja kumpi tytär ja kumman sisaruksen tytär jne. Nimet menivät sekaisin ja ihmisten ongelmat menivät sekaisin. Kaikilla oli ongelmia. Liikaa ongelmia. Onneksi tämä on ohi. Pirjo Rissasesta tykkään muuten oikein kovasti.
Otin kirjan äänikirjahyllystä, ja luulin sitä kohtuu uudeksi, kun äänikirjan julkaisuvuosi oli 2022. Olisi pitänyt tehdä niin kuin aina teen: etsiä ensin netistä kirjan paperinen ensimmäinen painosvuosi ennen kuin hankkii sen itselleen. Kirja oli karmeaa kuunneltavaa! Minullakin menivät sekaisin äidit, tyttäret, tytärten lapset, sisaret, ja miehet. Ja ongelmat. Mielipiteet olivat niin vanhanaikaisia, että oikeen hampaisiin särki kuunnellessa! Kirja on kuitenkin kirjoitettu 1996, ei 1956, kuten kuunnellessa tuntui. Viimeinen niitti kokemukseen oli hidasteleva ja lauseen lopun alaslerpauttava äänikirjan lukija, se kruunasi inhotuskokemuksen.
VastaaPoistaAnteeksi, tulee vähän myöhässä vastaus, löysin nyt vasta kommenttisi, se oli jäänyt jonnekin tuonne tarkistus-haravaan, en ymmärrä miten saisin sen pois käytöstä. Mutta pakko vastata, että olen niin samaa mieltä kanssasi, että ihan huh-huh! Ahdistava kirja suorastaan =).
Poista